lauantai 10. syyskuuta 2016

Vihattu gluteeniton ruokavalio ilman keliakiaa

Tästä nyt on ollut siellä sun täällä haloota, joten päätin runoilla ihan blogitekstin aiheesta, vaikka en tämänkaltaisia kirjotuksia harrastakaan. Siis gluteeniton ruokavalio ilman keliakiaa. Tarkoituksenani on yrittää avata niiden ihmisten silmiä, jotka eivät käsitä miksi jotkut syövät gluteenitonta, kuvittelevat kaikkien olevan vain muotivillityksessä mukana ja haluavat tehdä itsestään ja ruokavaliostaan numeron, vaikkei keliakiaa olisikaan todettu. Toivottavasti tämä teksti auttaa ymmärtämään myös keliaakikkoja.

Gluteeniton ruokavalio on saanut ravintoloitsijat ja keliaakikot raivon partaalle. Täysin ymmärrettävää. Ravintoloitsijalle tämä käsistä lähtenyt muoti-ilmiö aiheuttaa ylimääräistä rahanmenoa ja työtä, kun joka toinen asiakas haluaa jotain normaalista poikkeavaa. Keliaakikoille tämä saattaa aiheuttaa mahdollisia vaaratilanteita, kun ei välttämättä enää jakseta tai viitsitä tehdä kaikkia varotoimia, koska ”sehän haluu vaan muodin vuoksi gluteenitonta”.

Ymmärrän täysin molempien kannan, mutta haluaisin tuoda esiin gluteenitonta ruokavaliota noudattavan näkökulman. Itse olen siirtynyt tuohon jo useampi vuosi sitten. Miksikö? Alun perin kokeilin vehnän jättämistä pois atooppisen ihottumani vuoksi. Ihottumaan en huomannut suurtakaan muutosta, mutta sen sijaan huomasin, ettei vatsa ole koko ajan kipeä ja täynnä ilmaa. Päätin jatkaa gluteenitonta linjaa. Välissä on ollut lipsahdus tavalliseen ruokavalioon, mutta oireiden palattua siirryin takaisin gluteenittomaan. Myöhemmin oireiden pahennuttua minulta on tutkittu keliakiat sun muut, mutta tuloksissa ei näy mitään poikkeavaa. Lääkäri totesi, että kärsin IBS:stä, ärtyneen suolen oireyhtymästä. Tästä syystä ruokavalio on mennyt muutenkin tarkemmaksi ja hankalammaksi.

Tämän muoti-ilmiöksi muuttuneen gluteenittomuuden takia välillä vähän häpeän tilata jotain gluteenitonta. Ajattelevat varmaan, että taas joku höpöhöpö, joka huvikseen syö gluteenitonta ruokaa, koska se on olevinaan nykyään niin pirun siistiä.

Muistetaanpas nyt, että gluteenittomasta ruokavaliosta on apua muillekin, kuin keliaakikoille. Mm. atopiasta, psoriaksesta, IBS:stä kärsivät saattavat hyötyä tästä.



Itse en ymmärrä niitä jotka ihan huvikseen ovat gluteenittomaan siirtyneet. Mielestäni tämä ei ole yhtään siistiä. En huvikseni hankaloita kaikkea syömistäni, enkä varsinkaan halua aiheuttaa keliaakikoille haittaa. Haluaisin syödä sitä, mistä tykkään ja mitä on tarjolla töissä tai kylässä. Tykkään herkuista, joita nykyään töissä on usein tarjolla ja mielelläni niitä söisin, varsinkin, kun tällä rungolla ei tarvitse huolehtia ylimääräisistä kiloista. Päinvastoin, mielelläni ottaisin muutaman lisäkilon vastaan. Valitettavasti tässä nyt on vain käynyt vähän toisin, muutama kilo on hävinnyt gluteenittomana aikana. Enää ei tule välipalaksi ostettua kaupasta kolmioleipiä tai tuoreosastolta pasteijaa ja croissantia. Helppojen välipalojen ja matkaeväiden keksiminen on muuttunut hankalaksi.

Mieleeni onkin tullut pari kysymystä. Eikö mulla ärtyväsuolisena oo oikeutta voida hyvin? Pitäisikö mun väkisin kärsiä turvotuksesta, ilmavaivoista ja jatkuvasta vessassa juoksemisesta, jos mulla on mahdollisuus syödä sellasta ruokaa, mistä en näitä oireita saa? Ruokavalio on joiltain osin hyvinkin rajattua, minkäs teet että osa siitä nyt sattuu olemaan gluteenitonta.

Toivoisinkin keliaakikoilta edes vähän ymmärrystä IBS:stä kärsiville. Osa oireista on kuitenkin aivan samat, kuin keliakiassa, joten keliaakikkojen luulisi ymmärtävän tuon tuskaisen olon.



Ajatuksia ja kommentteja saa kirjoittaa! (:


torstai 1. syyskuuta 2016

Autojenhakureissu Kööpenhaminaan 18.-20.8.2016

Kööpenhamina – Jönköping – Tukholma – Helsinki

Tonyn työkeikka taas, kaksi suomalaista autoa palautui Tanskaan. Alkuperäisenä suunnitelmana oli lentää Kööpenhaminaan, olla siellä yksi yö, ajaa Tuhkolmaan ja hypätä laivaan kohti Helsinkiä. Suunnitelma kuitenkin muuttui heti alkuunsa, kun Köpiksestä ei löytynyt järkevään hintaan hotelleja. Ihan keskustasta ei viitsinyt hotellia ottaa, koska toinen auto oli taas pikkubussi, eikä se välttämättä olisi mahtunut mataliin parkkihalleihin. Kompromissi, ajo Jönköpingiin, siellä yksi yö ja seuraavana päivänä ajo Tukholmaan.


Torstai 18.8.2016

Lento lähti 11:30, ihan kiva ettei tarvinnut olla heti aamulla menossa, varsinkin kun edellisenä päivänä oli vasta kotiutunut Norjan reissusta. Köpiksestä autot alle, mulle Mazda 3 ja Tonylle Ford Tourneo Custom. Ajettiin siltaa pitkin Ruotsiin, että ehtihän siinä tosiaan käymään Tanskassa. Oikeesti ajoa varmaan 10 minuuttia, kun jo oltiin Ruotsin puolella. Huvittavaa, ei paljon ehtinyt Tanskaan tutustua. Sillan kaidekin oli ikävästi näköesteenä mun korkeudella, etten pahemmin siinäkän nähnyt. Tossa Mazdassa mulla oli paljon kotosampi olo, kuin Volvoissa, tutumman olonen ajettava, vaikka ihkauusi olikin.



Perillä Jönköpingissä oltiin viiden aikaan. Ehti sitten vähän puuhatakin jotain, ihanassa piristävässä tihkusateessa! Olis oikeesti ollu varmaan tosi siistiä, jos ois ollut parempi keli. Nyt vaan mentiin melko pikavauhtia ympäriinsä. Lähellä oli joku puisto, missä oli kaikkia kivoja vempeleitä, tottahan meijän piti käydä vähän testaamassa niitä. Etittiin ravintoloita, mutta aika hiljasta oli. Mentiin syömään intialaiseen raflaan. Tonylta kysyttiin, ottaako lisää riisiä. Se kyllä sano ettei ota, mutta kohta sillä oli riisikippo taas täynnä. Lähtiessä käveltiin jotain katua, mikä oli täynnä ravintoloita.. Oltiin sitten jollain viereisellä kadulla palloiltu.


Hotelli VOX. Oli oikein hieno, neljän tähden hotelli. Kovin oli elektronista kaikki, jopa check in ja out oli mahdollista hoitaa ilman ihmiskontaktia. Kaikki ovet toimi kortilla ja vessassa oli liiketunnistin katkasijan sijaan. Ihana hotelli, ihana huone! Olihan sen huone pieni ku mikä, eikä ollut ikkunaa, mutta ihana silti! Sänky oli todella korkee, sängynpääty jotain sametin tyylistä, joka hohti salamavalossa, niin että näyttää kun kuva ois käännetty negaksi. Vessassa ihana kameleonttimosaiikkinen lattia (keksinkö just uuden sanan?) Olin aivan haltioissani. Lisäksi tyynyt ja peitot oli ihan hullun hyvät, oisin voinut ottaa ne kotiin.






Perjantai 19.8.2016

Aamupalallakin oli hullu valikoima kaikkea, todella montaa eri leikkelettä tai makkaraa, leipiä, jogurtteja, pilkottuja hedelmiä, suklaaputous. Mehun sai tabletin näytöltä sopivaa mehun ikonia painamalla. Viljavammaselle tarjottiin kahta eri leipää, mysliä, lettuja. Kaikkee otin, varmaan aattelivat ettei toi jaksa kaikkea syödä, mut hyvin mahtu. Eipä oo kyllä noin isoo aamupalaa varmaan ikinä tullu syötyä. Täydet pisteet aamiaiselle. Voisin varmaan kirjottaa yhen tälläsen blogitekstin pelkästään tosta hotellista. Tää meni nyt ihan hehkutustekstiks, mut minkäs teet : D Oli vaan niin siistii, että tavistallaajallakin oli mahis päästä tollaseen hienoon hotelliin vielä ihan järkihintaan. Vaikka oltiinkin kellarissa, eikä missään kutoskerroksessa.

Check out oli jo klo 11, meillä parkkiaikaa kahteentoista asti. Meinattiin, että heitetään kamat autoon ja lähetään kiertelemään tunniksi, kun kelikin oli parempi. Tarkistettiin kuitenkin navigaattorista ajoaika. Mitäs kummaa, jos nyt heti lähdetään, niin ollaan satamassa vartti ennen kuin pitää. Unohdettiin siis kiertely ja lähdettiin ajamaan.



Lähellä satamaa Tony lähti oman mielen ja opasteiden mukaan, ajamaan, eikä kuunnellut enää navia. Kummasti katos tunti ajoajasta. Kulutettiin sitten se tunti siellä satamassa sen sijaan, että oltais nähty Jönköpingiä. Noo ainakin päästiin ykkösjonoon laivaan. Tai no Tony oli sen pakunsa kanssa muutenkin eri jonossa. Lähtöselvityksessä molempien lippulaput annettiin Tonylle ja mulle sanottiin, että seuraa sitä. Siinä lyhyellä matkalla mut kuitenkin ehdittiin pysäyttämään kaks kertaa, ja kyselemään missä mun peiliin kiinnitettävä lappunen on. Paniikissa vaan osottelin Tonyn autoo ja yritin saada jotain sanottua. Aika heikoks jäi ulosanti.

Laivalla ei mitään kummia, ollaan vanhoja ja väsyneitä, ni ruokailun jälkeen pikanen baarikierros ja nukkumaan. Ei jaksa enää rymytä.




Lauantai 20.8.2016

Aamupäivällä takasin Helsingissä. Päästiin myös ulos ensimmäisten joukossa.
Kiva pikavisiitti Tanskassa. Mielellään olisi Köpistä nähnyt, siellä kun en ole ikinä ennen käynyt, mutta tämäkin oli oikein hyvä vaihtoehto. Vähemmän kerralla autossa istumista, koko reissu yhteensä 660 km.




tiistai 30. elokuuta 2016

Autojenhakureissu Norjaan 12.-17.8.2016

Tromssa – Enontekiö – Ivalo – Kirkenes – Ivalo – Haukipudas – Tampere - Helsinki

Tonyn työkeikka taas, kolme suomalaista autoa palautui Norjaan. Suunnitelmana lentää Tromssaan, ajaa sieltä kaksi autoa Ivaloon, jättää toinen sinne ja ajaa toisella Kirkenesiin hakemaan toinen auto. Sitten nämä molemmat takaisin Helsinkiin.


Perjantai 12.8.2016


Hyi mikä aikanen herätys, neljän jälkeen soi kello. Lento siis Oulun kautta Tromssaan. Oulussa oli noin kolme tuntia aikaa. Hetken jo tosissaan harkittiin, että käytäisiin kysymässä Hertziltä autoa ja lähdettäisiin ajelemaan ja syömään. Jäätiin kuitenkin kentälle. Täytyy sanoa, että Oulun kentällä oli kyllä melko viihtyisä oleskelutila. Säkkituoleja, keinutuoleja, piano. Kyllä säkkituolissa köllötellessä ajan sai kulumaan. Sieltä lähti lento Helsinkiin, jonka jälkeen koko tila tyhjeni. Siellä oli oikeesti meijän lisäksi yksi ainoa henkilö!



Vihdoin päästiin koneeseen, oli kyllä niin pieni purkki, ettei mitään järkeä. Laskin, että koneessa oli 33 istumapaikkaa. Bussissakin on enemmän penkkejä! Hattuhyllykin niin matala, ettei reppukaan mahtunut sinne. Oltiin jo lähdössä, kun tuli ilmotus, että yhden hattuhyllyn luukku hajosi. Turvallisuusriski, joten se pitää korjata ennen lähtöä. Vihdoin tunnin odottelun jälkeen päästiin lähtemään. Oli kyllä melkonen meteli siellä koneessa.

Norjan Hertzin piste oli kiinni. Soiton jälkeen sitten joskus joku tuli paikalle. Saatiin autot alle, mulle Volvo V40 ja Tonylle minibussi Ford Tourneo Custom. Lähdettiin saman tien ajelemaan kohti Suomea. Meillä oli Jukalta lainassa radiopuhelimet, oli sitten kätevä huudella kun tulee pissahätä. Tiukkaa ajoo vaan. Kilpisjärven kohdilla aateltiin et no jos seuraavalle hotellille mentäis. No sellastapa ei ihan hetkeen tullukkaan vastaan. Käytiin syömässä ja googlailtiin josko lähellä olisi jotain paikkaa auki. Päädyttiin sitten Enontekiön keskustaan, Jussan tupaan.







Lauantai 13.8.2016


Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Ivaloa. Jo hetken ajelun jälkeen oltiin taas Norjan puolella. Pari tuntia ja taas Suomessa. Jotenkin huvittavaa, kun noin vaan vaihtuu maa moneen kertaan. 





Melko tylsää suoraa tietä. Ja sama suora tie meni suoraan Ivalon keskustaan. Jätettiin Volvo siihen matkan varrelle ja jatkettiin hotellille yhdellä autolla. Meillä molemmilla oli harhakuvitelma, että pohjoisessa olisi jotenkin halvempaa yöpymistä. No, ei ollut. Päädyttiin hotelli Kultahippuun.




Varmaan koko kylän ainoa menomesta, kaikki löytyy samasta, hotelli, ravintola ja yökerho. Vapaita huoneita oli vain kaksi jäljellä, molemmat tuon diskoteekin yläpuolella, minne kuuluu jumputus sen verran hyvin, että niitä myytiin halvemmalla. Otettiin sellanen, saatiin mukaan myös korvatuplat :D Jäätiin hotellille syömään ja käytiin ihmettelemässä viereistä rantaa. Myöhemmin menin vielä kuvailemaan ilta-aurinkoista taivasta. Olipa hullua, kun oli ihan valosaa, kun samaan aikaan kotikulmilla olisi ollut jo ihan pimeetä. Siisti yötön yö. Kyllähän se diskoteekin jumputus todellakin kuulu kovaa. Mut koska se oli melko tasasta, ei se paljoa haitannut, varsinkaan kun väsytti jo niin kovasti. Enemmän häiritsi joku jatkuva oven kolina. Korvatulpat jäi kuitenkin käyttämättä.




Sunnuntai 14.8.2016


Lähettiin ennen puolta päivää ajelemaan, suuntana Kirkenes, yhdellä autolla sinne, kahdella takaisin. Sepä olikin ihan Venäjän rajan lähellä. Ja Suomenkin. Oli melkoinen pikavisiitti Norjassa, alle pari tuntia. Sieltä sain alleni toisen V40. Ehti jo tottua edelliseen, ni tämä tuntui sen jälkeen vähän vanhalta, kun ratista puuttui kaikenmoisia nappuloita, eikä puhelinta saanut bluetoothilla yhdistettyä :D Plus tämä oli manuaali, toisin kuin edellinen, piti taas muistaa vaihtaa vaihteita.






Oli kyllä jännä, miten maisemat muuttui heti Suomen puolella. Muutama poro näky vihdoin. Matkalla pysähdyttiin Inarissa, olin ohi ajellessa bongannut kivan näköisen kuvauspaikan. Karhunpesäkivi, en yhtään tiennyt mitä odottaa, näkyi vaan pelkkiä rappusia. Rappusia rappusia. Ylhäällä iso kivenmurikka. ISO. Sinne pääsi sisälle ja siellä mahtui ihan seisomaankin. Aika magee mötikkä! Sitten kun jatkoi rappusia vielä vähän ylemmäs, pääsi näköalatasanteelle, josta näki Inarijärvelle ja pitkälle muuallekin. Korkeus merenpinnasta noin 235m. 





Illalla käytiin lähikaupassa, S-marketissa. Se ei sitten ihan nopee käynti ollutkaan.. Se oli ruokakaupan lisäksi mm. vaate-, maali-, rau-ta-, kalastusväline- ja elektroniikkakauppa. Saatiin kulutettua ihan kiitettävästi aikaa siellä. Mukaan tarttui parin lasten kaljan (lue: alle 4%) nivelpäinen räikkäruuvari ja sukat. Ihan perusostokset noin niinku lähikaupasta..




Maanantai 15.8.2016


Lähdettiin yhdentoista maissa ajelemaan. Oli kyllä kiva, kun tällä reissulla ei tarvinnut herätä ennen kukon laulua ja lähteä kiireellä ajamaan. Sai mutustaa aamupalan ja muutenkin toimia ihan rauhassa. Poikettiin Saariselän laskettelurinteelle korkeuksiin. On kuulemma kivat näköalat. Olis varmaan ollut joo, jos valtava sumu ei ois vallannut koko lähiseutua. Harmi. Matkalla poroja bongattiin, yks vähän isompikin lauma, ehkä kymmenisen tyyppiä. Ihan rauhassa kuljeskelivat tien yli. 




Myöhemmin matkalla oli tietöitä ja rajotus 50 km/h. Yksi auto oli meijän autojen välissä. Tony paahto menemään, kun taas edellä oleva körötteli. Lisäks joku perävaunullinen työmaakulkine päätti kääntää sen yhdistelmänsä siinä keskellä kulkuväylää. Tonya ei näy ei kuulu, eikä lällärien kantavuus enää riittänyt. Tony soitti ja sanoi pysähtyvänsä johonkin, soittaa kun löytyy joku sopiva paikka. Ajoin jonkun huoltsikan ohi ja samassa näin, että tuolla tuo ruman värinen pikkubussi on. En kuitenkaan ehtinyt enää kääntyä sinne. Puhelu tuli pikkasen myöhään.. Pysähdyttiin johonkin nau-rettavalle Seolle, missä piti olla kahvio, mutta se olikin lopetettu, jäljellä pelkkä varaosamyymälä. Pohdiskeltiin missä yövyttäis. Päädyttiin tienvarsimainosten perässä Haukiputaalle, Best Western Hotel Samantta. Hotellilla ei ollu safkaa, joten kyseltiin onko siellä mitään ruokapaikkoja. Pizzeriaa, kiinalaista ja joku ihan oikee ravintola. Päädyttiin oikeeseen ravintolaan, Navetta. Se on oikeesti ollu navetta, mutta vuodesta -82 ravintola. Se oli oikein mielenkiintoinen paikka, varsinkin baarin puolella oli kaikkea jännää tarviketta. Ruokakin oli hyvää! (:




Tiistai 16.8.2016


Yllätys, että meillä lähtö veny, ollaan siinä tosi hyviä. Koko päivän vaan sato. Oltiin suunniteltu, että mentäis Särkänniemeen. Matkalla kuitenkin pohdiskeltiin, että ei me kyllä sateessa siellä haluta olla, joten muutettiin suunnitelmaa. Päätettiin, että Särkänniemeen vasta huomenna ja ennen sitä käydään moikkaamassa mun mummoa ja taataa. Ja että tänään voidaan sitten matkalla pysähdellä enemmänkin, mitä nyt sateelta viittii. Pysähdyttiin Jyväskylässä Oravivuoren näköalapaikalla. Kävelyä kilsan verran korkealla tornille. Möykkystä ylämäkeä, kivistä polkua alas, paljon rappusia. No ystävämme sumu ja tihkusade oli paikalla, joten jäi taas vähän heikoksi näkyvyys. Mutta hei googlen kuvahaulla näytti ihan kivalta! Voin kuvitella, et näin ne näkymät omin silmin.



Varattiin hotelli Tampereelta. Hinnan ja kartan perusteella päädyttiin aika…mielenkiintoiseen paikkaan. Hotelli Mango. Ei nyt ihan meijän makuun noin niinkun sisustuksen puolesta, otettiin tää hotelli vähän läpällä. Naureskeltiin, että voidaan kuvitella et oltais Intiassa. Ei vaa parane kattoo ikkunasta ulos, näkymä suoraa teollisuusalueelle. No oli siinä ihan lähellä asutustakin.



Keskiviikko 17.8.2016


Mietittiin, että minkähänlainen aamupala mahtaa tuollasessa paikassa olla. Oli se ihan järkevä. Huvitti vaan, kun kaikki tuolit oli eriparia. Yhdessäkään pöydässä ei näkynyt kahta samanlaista tuolia. Lähdettiin sinne mummolle ja taatalle, yllärinä tietenkin. Kyllä oli kuulkaa mummo ihmeissään ja onnessaan, kun Heidi pölähtää paikalle takaoven kautta mies kainalossa. Kovasti oli mummolla asiaa, eikä millään ois päästäny pois lähtemään. Melkonen pikavisiittihän se oli. Varsinkin, kun tuli yllättäen minibussin palautus Tampereelle. Alunperinhän sekin piti tuoda Helsinkiin asti. Auto pois ja Särkänniemeen. Ihan alunperinhän meidän piti mennä Powerparkiin, mutta se sulkikin ovensa juuri viime sunnuntaina, joten piti tehdä muutos suunnitelmaan. Aika vähän loppujen lopuks mitään hurjia laitteita. Uutuus X oli just siisti, vaikka Heidi oli sitä mulle kauheesti mollannut. Ei me siellä ihan kauheen kauaa sitten loppupeleissä oltu. Kuuden maissa lähdettiin kotia kohti. Pikavisiitti ennen seuraavaa lähtöä seuraavana päivänä.


Hyvä reissu jälleen, hienot maisemat ja jonkun verran odot-tamiani poroja. Ja paljon autossa istumista. 2920 km ja 37,5 tuntia matkaamista. Kartta näyttää kilsoiks kyllä jotain ihan muuta, ehkä reitti sitten poikkesi vähän tuosta?



torstai 16. kesäkuuta 2016

Autonvienti- ja hakureissu Norjaan 8.-11.6.2016

Helsinki – Turku – Tukholma – Oslo – Tukholma – Turku – Helsinki 

Tonyn työkeikka taas, norjalainen auto palautui Suomeen. Oltiin lähdössä joka tapauksessa hakemaan Norjasta suomalaista autoa takaisin, niin vietiinkin samalla norjalainen auto mennessämme. Suunnitelmana laivalla Tukholmaan ja sieltä ajo Osloon. Oslossa yksi yö, lentokentällä auton vaihto ja takasin ajo Tukholmaan ja taas laivalla Suomeen.

Keskiviikko 8.6.2016

Piti mennä Helsingistä Tukholmaan, mutta Siljan laivoilla oli norovirusta liikkeellä, niin pyydettiin vaihtoa Turusta lähtevään laivaan. Sehän vaan passas. Ajatuskin vatsataudista, kun edessä on pitkä ajomatka, ei paljon innostanut. 
Norjan auto olikin melkonen, Volvo CX70, mittaristo hämmentävän näkönen ja kaikki tuntu olevan niin automaattista. Tartte muuta kun pidellä ratista kiinni. Automaattiauto, aktiivinen vakionopeudensäädin, eli vauhti mukautuu edellä ajavan vauhtiin ja piipittää, jos ajaa viivan päälle. 




Sitte laivaan. Meijän hytti oli hämmentävästi jonkun lukitun oven takana olevalla käytävällä, siis pääsi vaan hyttikortilla sinne käytävälle. Mietittiin oisko autoileville ihmisille varattu tollaset rauhalliset käytävät, mihin jengi ei pääse yöllä huutelee huvikseen. Ihan hyvä juttu, en ollu ennen moista nähny.



Käytiin karaokebaarissa kattelee, karaoke vasta alkoi siellä. Ei ihan hirveen kauaa oltu, rupes riittämään erään henkilön laulut. Se laulo tyyliin joka toisen biisin, hyvin pahasti nuotin vierestä, pelkkiä Eppujen biisejä. Se oli siis Eppu Normaali -karaoke, jossa toki sai laulaa muutakin. Eppu -teema varmaan siksi, että Eput esiintyi laivalla. Tuntu niin väärältä mennä nukkumaan sillon, kun Eput alkoi soittamaan. Mutta pakko oli, ne alotti vasta 23:30 ja herätyskello soi tosi aikasin aamulla. Vielä myöhemmin olis esiintynyt Joku paikallinen bändi. Harmitti, että missas kaikki.

Torstai 9.6.2016

Herätys neljältä. Laiva oli siis satamassa 5:35, piti käydä syömässä ennen sitä. Meinattiin mennä aamiaisbuffaan, mietittiin vielä, ettei siellä varmaan tähän aikaan paljon ketään oo, ei tarvii jonotella. Nojuu eipä, varmaan kaikki laivan kiinalaiset (tai mistä nyt ikinä olivatkaan) parveili siinä ovella. Ja niitä oli paljon. Kyllähän niitä jo eilen näky paljon, mutta nyt kun ne kaikki oli samassa tilassa.. Unohdettiin koko buffa ja mentiin kahvioon syömään sämpylät.

Ajomatka Osloon 6,5 tuntia. Ajettiin 1,5 tuntia, kun pysähdyttiin levähdyspaikalle. Molempia väsytti niin paljon, että oli pakko ottaa tunnin nokoset. Kuskia vaihdettiin vasta, kun matkasta oli jäljellä kolmasosa. Melko jännä ajettava. Höpöttelin ja ihmettelin ominaisuuksia itekseni, Tony vaan naureskeli mun höpinöille.

Ihan loppumatka olikin pelkkää mutkikasta ylämäkeä, en oikeen tykänny ajaa sitä, kun pyöräilijöitäkin oli niin paljon kaposilla teillä. Mut näkymät oli melkosen mageet, manasin kun ajoin, enkä voinut kuvata, tai sen suuremmin edes ihmetellä maisemia. Siinä matkalla oli myös Holmenkollenin mäkihyppytorni.



Sen lisäks, että näkymät oli melkoset, hotellin pihassa oli joku kiinalaisen katoksen näkönen hökkeli, uima-allas ja erilaisia patsaita.



Hulluutta, että tonne vuorelle kulki metro! Lähettiin metroilemaan Oslon keskustaan, puolisen tuntia kesti matka. Ihastelin vaan maisemia, kuvia sieltä metrosta vähän huonosti sai otettua. Kierreltiin hetkinen keskustassa ja mentiin syömään intialaiseen raflaan. Oli kyllä hyvää. Ja kallista. 



 



Jatkettiin hetki kiertelyä, mutta aika pian lähettiin takasin hotellille. Matkalla ihastelin lähestyvää myrskyä. Ihan tummaa pilveä ja näki, että kaukana satoi ihan kunnolla. Halusin kiireellä hotellin terassille kuvaamaan sitä taivasta, ennen kun sade hyökkää hotellille asti. No eihän se loppujen lopuks sinne hotellille asti edes tullut, ehkä vuoret piti ne pilvet poissa. Ihan kivat maisemat sieltä terassilta. 500 metriä meren pinnasta ja Oslon keskusta silmien alla. 
Ei huono.




Perjantai 10.6.2016

Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan Oslon Gardermoen lentokentälle. Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään Holmenkollenin lentomäkeä. Olis ollut kiva käydä siellä ylhäällä tornissa, mutta ei ollut aikaa sellaseen. Eihän se mäkikään taas kuvassa miltään näyttänyt. Lentokentälle ajoa 60 km.




Auton vaihto ja kohti Tukholmaa taas 6,5 tuntia. Lentokentällä odotellessa kattelin oisko Viking Linella tilaa autokannella Tukholmasta Turkuun. No eipä ollut. Matkalla soitettiin Siljalle, josko niillä olisi tilaa. No eipä ollut tilaa Turkuun. Laivat Helsinkiin ja Tallinnaan lähti niin aikasin, ettei oltaisi ehditty kumpaankaan. Mietittiin, että taisipa tulla päivä Tukholmassa sitten. Päätettiin kuitenkin vielä soittaa Viikkarille, josko niillä olisi jotain paikkaa jemmassa. Yks vapaa paikka löyty. Huh. 
Käytiin matkalla syömässä, pohdiskeltiin jotain ruokia siinä ääneen, kun kaikki listat oli ruotsiksi. Hetken päästä kassalta kuuluikin, että ”Kyllä täällä suomeakin puhutaan!”. Täydellistä, ei tarvinnu arvailla mitä mikäkin on. Matkaa oli taas jäljellä kolmasosa, kun vaihdettiin kuskia. Nyt alla samanlainen kaara, kun Tonyn, Volvo V40. Oli mun mielestä paljon mukavampi ajaa, ei kaiken tarvii olla niin automaattista, kun siinä toisessa. Matkalla tuli joku täysstoppi. Varmaan kolari jossain, kun mikään ei liikkunu mihinkään. Täysin pysähdyksissä onneksi vain 5 minuuttia. Ehdittiin jo hätäillä, että jos kauankin menee tässä jonotellessa, ei pian ehditä laivaan ollenkaan. Jäi kuitenkin vielä 10 minuuttia ”ylimääräistä” aikaa ennen, kuin satamassa pitää olla.





Enpä oo ennen nähnyt noin tarkkaa autokannen täyttöä. Tosin nyt oltiin mutkakohdassa, eikä suoralla, niin kuin yleensä. Siinä tuli kyllä melkeenpä joka sentti pituudessa käyttöön. Viereisellä kaistalla, etuviistossa olevasta autosta ei ollut kuskikaan ehtinyt ulos, kun meillä oli auto jo sammutettu. Sama ukko oli ulkona hääränny edes takasin ja siirrellyt lapsia autosta toiseen. Meijän auton keula oli siis sen kuskin oven kohdilla, jouduttiin peruuttelemaan, että se ukko pääsi pois. 

Ja arvatkaapa mitä?! Laiva oli täynnä kiinalaisia! Mistä niitä oikeen tulee, miten sellanen määrä on päättänyt lähteä samaan aikaan Turku-Tukholma-Turku reissulle? Käytiin syömässä ja tosi pikanen visiitti baareissa kattomassa mikä meno. No ei paljon menoa ollut, karaokessa oli viis henkilöä, joista kaks oli laulamassa. Sit mentiinkin jo nukkumaan.

Lauantai 11.6.2016

Herätys kuudelta. Käytiin vähän syömässä kahviossa, ei edes mietitty buffavaihtoehtoo, eiköhän ne kaikki kiinalaiset olis taas ollu siellä jonossa. 
Ajateltiin, että siellä se ukko autokannella varmaan häärää ja panikoi, kun ei pääse autoonsa. Ja että se on varmaan menny sinne heti, kun kannen ovet on auennut. Siellähän ne oli jo kun mentiin, ukko tunki ittensä tällä kertaa ihan siitä kuskin ovesta sisään, vaikka eihän sillä tilaa juurikaan ollut. Ei varmaan yllätä ketään, että se osu ovellansa meijän autoon. Ei onneks mitään jälkiä tullu. Meijän jonossa joku oli vissiin vielä nukkumassa, muut jonot pääs pois ennen meitä. 

Vaihdettiin jossain huoltsikalla kuskia ja tattadadaaa, se oli täynnä arvatkaapa mitä...? Kyllä! Kiinalaisia jälleen! Kotimatkalla käytiin Kasvihuoneilmiössä, kauheen kiva paikka. Kaikkee sälää, tarpeetonta ja tarpeellista, piha- ja puutarhasälää, patsaita, vahanukkeja, keittiötarvikkeita, naamiaisasusteita, armeijakamaa, huonekaluja, peilejä, ihan kaikkea! Saatiin kulutettua 45 minuuttia siellä. Ihan hyvin ois saanu kulutettua toisen samanlaisen. Tai vaikka koko päivän.




Oli ihan hyvä ja kiva reissu, vaikka taas olikin melkosta autossa istumista. Lisäks oltiin molemmat vähän kipeitä, niin ei jaksanut iltasin kauheemmin mennä ja ihmetellä. 

Dominikaaninen tasavalta 18.-26.2.2016

Laitetaanpa tämäkin reissutarina tänne lähes puolen vuoden jälkeen. Tuskin tätä enää kukaan alkaa lukemaan, mutta onpahan nyt jossain sitten näkösällä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Ja onnea vaan, jos päädyit lukemaan tätä, saatkin tähän kulutettua loppupäivän. Mulla on meinaan asiaa. Paljon.

Kytättiin Tonyn kanssa äkkilähtöjä lämpimään. Sunnuntaina päivällä näky lennot Dominikaaniseen tasavaltaan 495€, mutta päätettiin odotella, josko tulis jotain muuta vielä. Illalla saman lennon hinta oli tippunut 295€, joten päätettiin toimia ja ostaa se. Kummallakaan ei ollut mitään tietoa paikasta. 


Torstai 18.2.2016


Lennon piti lähteä 16:35, mutta kentällä selvis, että lento on myöhässä, uusi arvioitu lähtöaika on klo 18. Yritettiin siinä sitten kuluttaa aikaa. Käytiin vähän syömässä Burger Kingissä.

Meillä olikin koneessa loistopaikat, business-luokan ja välikäytävän jälkeen ekat paikat. Edessä ei siis ollut ketään, joten jalkatilaa oli vaikka muille jakaa. Lisäksi paikat oli Economy Comfort, mitkä normaalisti maksaa 60e lisää. Ne nyt vaan oli ollut viimeset vapaat vierekkäiset paikat lähtöselvitystä tehdessä. Penkeillä odotti peitto, tyyny, kuulokkeet ja pussukka, jossa oli mm. sukat, silmälaput, korvatulpat ja hammasharja. Lisäksi oli ruudut nenän eessä, josta pysty kattomaan leffoja, sarjoja tai pelaamaan. 



Lentokone oli iso, A330, jossa penkkejä oli vierekkäin kaksi, neljä ja kaksi. Ruudussa näky kaikkea infoa, matka-aika 10 h 50 min, etäisyys Puerto Plataan 8400 km, lentokorkeus vajaa 12 km, ulkona -62⁰C, lentonopeus 860 km/h. Matkalla oli pientä turbulenssia. Näytöissä näky myös eri mittareita, yhdessä lukemat hyppeli kyllä niin päästä toiseen turbulenssin aikana.

Oli kyllä puuduttavan pitkä matka. Ei viittiny matkalla pahemmin nukkua, kun kone laskeutuu yöllä, muuten ei ehkä tulis yöllä nukuttua. Vihdoin perillä 23:30 paikallista aikaa. Siellähän aika oli GMT -4, eli kuusi tuntia vähemmän kuin Suomessa. Otettiin kentältä taksi hotellille. Taksina toimi Toyota Previa, just tältä vuosituhannelta. Coco Hotel Sosúassa, oltiin varattu sieltä kolme yötä, 108 e deluxe huoneessa. Oli vaan aavistuksen kalliimpi kuin normaali ja siellä oli jääkaappi. Nojaa ei nyt mikään kummonen huone. Käytiin vielä hotellin baarissa yksillä. Saatiin heti juttukavereita, olisko ollu britti ja saksalainen. Kauheesti kyselivät mistä tullaan ja muutenki Suomesta. 


Perjantai 19.2.2016


Yöllä sato aivan kaatamalla. Jatku aamuun asti, tiet vaan tulvi.
Lähdettiin ettimään jotain aamupalaa. Päädyttiin lähimmälle rannalle. Kova tuuli ja aallokko, salossa oli punanen lippu. Alko tulemaan taas pisaroita. Oletettiin, että kohta ryöpsähtää oikeen kunnolla, joten mentiin siinä rannalle olevaan raflaan. Melko hintavaa oli, mutta siinä silti syötiin. Eikä se sade ikinä sitten kunnolla tullutkaan. Sit lähdettiin kattomaan jatkuuko ranta jonkun ulokkeen takana. Aikamme seikkailtuamme löydettiin paljon isompi ranta. Köpöteltiin se sitten päästä päähän ja takaisin. 






Seikkailtiin kaduilla ees taas. Paljon safkapaikkoja ja yökerhoja. Oli hassua, kun baarit oli muka sisällä, mut niissä ei kuitenkaan ollu ovia tai ikkunoita. Etittiin jotain raflaa, missä ois Wi-Fi, niin pyörittiin samoja katuja moneen kertaan. Käytiin yhdessä bissellä ja surffaamassa. Iltapäivällä takasin hotellille kaupan kautta. Samat äijät istu hotellin baarissa lähtiessä ja tullessa. 

Koko päivän oli ihan pilvistä ja tuulista. Otettiin pikkupäikkärit. Noh voin kertoo ettei jääny ihan pieniks. Viiden aikaan mentiin pötköttelemään, heräiltiin vähän välii, mut jostain syystä vaan jatkettiin unia. Sittehän se kello olikin jo niin paljon, että pitäs mennä nukkumaan. Toinen samanlainen tai vähän pitempikin setti siihen perään.. Mikään ei varmaan oo lauantaiaamuna aikasin auki ja ite herää varmaan viimestään kuudelta.


Lauantai 20.2.2016


Melko katkonaista unta. Kovaa meteliä ulkoota, kaatosadetta ja jo kyllästynyt nukkumaan. Herättiin seiskalta ja sade alko taas. Lähdettiin aamupalalle suht lähelle hotellia. Oli melkosen kokoset patongit tarjolla. Suunniteltiin seuraavia päiviä. Mentiin puistoon istuskelee ja pelleilemään kiipeilytelineissä ja keinumaan. Vähän väliä tuli muutama tippa vettä. Mentiin silti jahkailujen jälkeen rannalle. Köpöteltiin ranta taas päästä päähän, moneen kertaan jäätiin jumitelemaan ja ihmettelemään ja kastelemaan housujen lahkeita isommissa aalloissa. 







Otettiin tuolit ja juomat ja samantien alkokin taas tulemaan vettä. Ei paljon, mutta kuitenkin. Arvoin ikiajat et meniskö pulahtaa veteen vai ei, koska kovat aallot ei oo mun juttu. Sain ikiaikojen päästä suostuteltuu Tonyn mun kaa mereen. Eka aalto yritti molemmilta viedä housut, ku ei oltu päästy tarpeeks pitkälle. Sit sain jutun juonesta kiinni ja siitä tuli ihan hauskaa. Hauskaa siihen asti, kunnes oli tulossa iso aalto, joka tuli aiemmassa kohtaa kun edelliset, eikä siihen ehtiny varautua samallai. Sinne män, pieni Heidi isossa aallossa. Uppeluksissa täysin. Just kun olin tokenemassa siitä, tuli uus aalto ja siellä menin taas uppelukissa. Tuli vähän sellanen Villivirta-deja vu jostain ala-asteelta, kun jäi uppeluksiin pyörimään. Kuulin vaan ku joku nauraa räkättää jossain, olettavasti mulle. Tony tuli nostamaan mut sieltä kykkimästä. Tässäpä ehkä se syy, miksen ikinä oo ihan hirveesti innostunu merestä, miks se on pelottava. Emme kohtaa taas hetkeen. Tai ehkä jos on paljon tyynempää. Oli sellanen hiekkasukellus, tukka aivan täys hiekkaa. Ja niin oli kyllä joka paikassa muuallaki. Bikinitki oli missä sattuu. Hävetti. Poistuimme merestä siltä erää. Hotellilla suihku, mut silti tuntu et hiekkaa oli kaikkialla. 



Lähettiin ettimään safkapaikkaa. Oli taas vaikeeta. Matkalla bongattiin lentokoneessa vieressä istuneet pojjaat. Safkaks tilasin jostain käsittämättömästä syystä jotain merenelävärisottoa. Toivoin kai et ne eläväiset ois ollu kaloja. No ei ollu. Ei uponnu, oli oikeesti vaikeeta saada alas sitä ruokaa. Sit takasin hotellille ja nukkumaan.
Hiekkaa on joka paikassa. Paljon.

Sunnuntai 21.2.2016


Sänky täynnä hiekkaa. Suihkustakin alko saamaan kuumaa vettä, kun käänsi sen kylmälle. Ihan kiva että sen huomas näin viimesenä suihkukertana.

Lähdettiin kohti pääkaupunkia, Santo Domingoa klo 10:20 lähtevällä bussilla. Kateltiin vähän siinä pihassa, että tollako me mennään koko 4,5 tuntia, sellanen 11-paikkanen pikkubussi. Sinne sitte vaan. Puolen tunnin matkan jälkeen tultiin bussiasemalle, missä oli vaihto ihan oikeeseen isoon bussiin. Siellä sitten loput tunnit. 



Taksit oli kaikki kyllä ihan hirveessä kunnossa. Ikivanhoja Toyotoita, jotka oli melko kolaroituja ja joissa oli hyvin todennäkösesti yks tai useampi osa eri värinen. Mun romuralliautotki on ollu paremmassa kunnossa, kun ne taksit.



Perillä otettiin taksi, kuski jo kerto hinnanki, mut alko sitte miettii et mihin oltiinkaan menossa. Osotetta tarkisteltiin moneen kertaan. Ajo kyllä sellasen slummialueen läpi, että huhhu. Toivo vaan, että hotelli on kaukana sieltä. Yöpaikkana Hotel Antiguo Europa.

Hotellihuone ei ollu kovin kummonen, mut ainakin kunnon sänky Coco Hotellin hirvityksen jälkeen. Muuten hotelli oli kyllä hieno, oli iso kattoterassi ja aula tosi siisti. Lähettiin ettii jotain raflaa. Kuljettiin jotain kävelykatua, mikä oli täynnä erilaisia kojuja. Löyty joku ravinteli, missä ne ei kyllä puhunu sanaakaan englantia. Joku tuli ottamaan tilauksen. Hetken päästä joku toinen tuli kyselemään et mitä tilattiinkaan. Kohta tuli kolmas kyselemään vielä lisää. En tiä mitähän se ensimmäinen mahto sinne papereihinsa rustailla, kun melkeen kaikki piti kertoa uudelleen. Sekin oli kyllä kallis paikka. 

Matkalla takas hotellille bongattiin siitä vierestä kunnon musisointia. Joku ilmaishäppeninki meneillään, käytiin kurkkaamassa. Sit mentiin googlailemaan meille seuraavaa hotellia. Oltiin siellä aulassa varmaan kaks tuntia ja musa vaan jatku. Hotellihuoneen ikkunastaki näky meiningit. Musa loppu vihdoin kymmenen jälkeen. 








Maanantai 22.2.2016


Herättiin seiskalta, päätettiin yrittää tokaan bussiin, 9:30 lähtevään. Aamupala ei kovin kummonen ollut. Takseja ei näkyny jonoks asti hotellin edessä, niinkun edellisenä päivänä. Siinä oli yks raato, jolla ei ollu mitään kylttiä. Sieltä se heti huutelikin taksia, kun näki meijät. Otettiin se Caribe Toursin terminaaliin. Bussi lähtikin vasta 10:00, niin meillä oli tunti odotteluaikaa siellä.



Bussissa mentiin etupenkille, että näkee missä mennään. Ihan mielenkiintoset ajolinjat kaikilla. Siellä vaan ajellaan kahta kaistaa, tai puoliks vastaantulevien kaistalla. Ihan kivoja maisemia. Jossain kohti tie mutkitteli ihan huolella, tuli mutkasen tien varotusmerkkejä  yks toisensa jälkeen. Matka kesti noin 2,5 tuntia. Perillä oli taksikuskit heti kyselemässä tarvitaanko kyytiä. Eka meinattiin ottaa guagua, eli pikkunen paikallinen bussi, mutta taksikuski sai puhuttua ympäri, et otetaan siltä kyyti. Kuulemma taksilla matka kestää noin 40 min, kun guagualla voi kestää jopa 1,5 tuntia. Väitti, että vaarana olisi myös, että tavarat pöllitään. Taksi makso 800 pesoa (≈16e). Kuski kerto matkalla myös jotain infoja, mikä oli kiva.

Perillä hotellilla henkilökunta ei puhunu sanaakaan englantia. Muistelin, että tässä paikassa oli lukenut että on kielitaitoinen henkilökunta.. No sehän selviskin, kun se haki viereisestä hotellista jonkun tulkkaamaan. Omistajat osaa kyllä englantia, mutta ne on nyt purjehtimassa. Hotelli, tai siis bungalow oli Bungalows of Las Galeras. Eli meillä oli oma mökkelö, irrallaan muista rakennuksista. 

Melko pian mentiin rannalle, se näky siitä portilta, oli ehkä 200 metrin päässä. Ihana ranta, vihdoin alko vastaamaan sitä mielikuvaa, mihin ajattelinkin lentäneeni. Ihana turkoosi meri, hiekkaranta, palmuja ja aurinko möllötti taivaalla. Mentiin sinne hetkeks pötköttelee, kun vihdoin aurinkoki paisto kunnolla. Käytiin myös vähä pulikoimassa. Jaloissa vaan pyöri kaikkia ällöjä kasveja. En uskaltanu kovin pitkälle siitä rannasta lähteä, heti kun tuli vähänki isompi aalto, tuli jo kammo siitä hiekkasukelluksesta. Ei toista sellasta, kiitos vaan. Käytiin myös siinä rantabaarissa syömässä. Siinä oli heti koira tuijottelemassa ja kissa yrittämässä lautaselle.






Käytiin vielä ihmettelemässä rantaa toiseen suuntaan ja sit takas bungaloweille. Pikanen kyläkierros, pieni kylä, sitä päätietä vaan käveltiin jonkun matkaa. Aiempi safka ei ollu kovin ihmeellinen, ni oli taas nälkä. Mentiin sitä tien pätkää moneen kertaan ees taas kun mietittiin mihin mentäis syömään. Päädyttiin pizzeriaan. Otettiin jälkkäritki, creme brulee ja joku banaani. Se banaani ku tuotiin Tonyn eteen, samalla tuotiin napsullinen alkoholia ja stenkku ja tada, banaani on tulessa. Ilmeisesti liekitetty banaani. Mut ne liekit vaan oli ja oli, eikä sammunu ollenkaan. Sieltä jo  joku henkilökunnasta tuli leikillään vaahtosammuttimen kanssa, mut Tony oli just saanu puhallettuu sen sammuksiin.



Tiistai 23.2.2016


Yöllä sato taas kaatamalla. Aamupala olikin erilainen kuin yleensä, ei haettukaan ite mitään, vaan henkilökunta toi, mitä valittavissa olevista haluttiin. Nyt tosiaan tuli sitä englantiakin, omistajista mies puhu niin selkeetä lontoota, että minäki ymmärsin lähes kaiken. Se olikin sitten varmaan eka ja vika kerta tällä reissulla. Se neuvo meijät johonkin toiselle rannalle, 1,5 km päähän. Kuulemma parempi uimapaikka yms. 



Mentiin sinne siis. Ohjeistusta tuli niin paljon, että osa ehti mennä ohi, joten oltiin vähän epävarmoja mihin mennä. Kysyttiin neuvoakin matkalla, mutta silti loppumatka oltiin vähän hukassa. Matkalla oli hopeinen portti, jossa luki, ettei siitä saa kulkea, mutta molemmat neuvojat käski mennä siitä vaan läpi. Löyty se rantakin sitten. Pienempi, mutta erilainen, kun se missä eilen oltiin. Siellä oli paljon aurinkotuoleja ja muutama rafla. 





Se kohta, mihin leiriydyttiin ja mistä mentiin pulikoimaan, ei ollu ihan paras mahdollinen. Heinää pohja täynnä ja jalkoihin vaan kietoutu kaikenlaista. Mietin vaan, et miten niin parempi paikka. Kateltiin, kun yhdessä kohdassa oli useampikin uimari, Tony kävi siellä kokeilemassa ja oli paljon parempi kohta. Kävin itekin siellä sitten, pohja ihan puhdas, mitään ei kietoutunu jalkoihin ja varpaat näki vaikka oli vyötäröön asti vedessä. Siellä oli korallia tai jotain, josta pysty kiipeämään yli, mutta siellä oli myös ihan polku, josta pääsi kävelemään korallin toiselle puolelle. Mä en uskaltautunu mun hiekkasukelluksen jälkeen sinne toiselle puolelle, mutta Tony meni. Siihen ois voinu jäädä lillumaan loppupäiväks. 





No sitten alko jo iho punottamaan ja ilma synkkenemään, niin mentiin syömään. Tulikin pieni sade. Lähtiessä käytiin vielä ihmettelemässä rannan reunaa, löyty joku simpukka, jossa olikin vielä asukas. Ihmettelin sitä, niin löyty joku möykky, jota mä ainakin luulin kovettuneeks hiekkakököks, mutta sepä liikkukin. Se niinku hengitti ja pulpautti vedet ulos. Vierestä löyty toinen paljon isompi sellanen myös. Se oli piilossa, niin ei selvinny mikä otus se oli. Sieltä pois kävellessä vaan ihastelin, kun oli niin rauhallinen ja vähän sellanen maaseutufiilis. Ei juuri ketään missään ja ihan hiljasta. 

Ehkä sitä vähän tuli kärtsättyä. Rasvaa kyllä oli, mutta ehkä sitä ois voinu lisäillä uintien välissä.. Toisaalta se oli kyllä ihan onnetonta, joku kuivasumu. No todella kuiva kyllä olikin, siitä ei levityksen jälkeen enää tienny, mihin oli laitettu. Huono ostos, mutta eipä ollu Cittarilla muuta tarjota tähän hätään. 

Mietittiin, et mitä tehdään huomenna, jäädäänkö bungaloweille (jos on tilaa), vai lähdetäänkö eteenpäin. Mä olin rannasta niin haltoissani, että oisin mielummin jääny sinne vielä yhdeksi yöksi, mutta Tony ei innostunut ajatuksesta. Samana päivänä pitäis kuitenkin matkata takaisin Puerto Plataan, mutta kun näistä kulkimista ei oikein voinut olla varma.

Illalla käytiin pyörimässä taas, et mihin mentäis syömään. Todettiin kyllä et kummallakaan ei oo yhtään nälkä. Käytiin kaupassakin kääntymässä, mut lähdettiin sieltä tyhjin käsin. Eikä tosiaan menty syömäänkään. Takasin bungalowiin ja joskus jo ennen kymmentä pötköttelee ja siihen sitte nukahdettiin.


Keskiviikko 24.2.2016


Jalat oli kyllä ihan syödyt, kai niitä yöllä oli syöty. Tervetuloa malaria. 
Arvottiin vielä aamullakin, mitä tehdään. Kysyttiin onko bungaloweissa vielä tilaa yhdeksi yöksi. No eipä ollut. Hotellin pitäjä kyseli mitä tehdään ja mihin mennään, kun siellä ei ollut tilaa. Kun sanottiin, että ehkä Sosuaan, se suositteli ennemmin Cabaretea. Päätetiin lähteä sinne Cabareteen. Sitä ennen kuitenkin pikavisiitti rannalle, muka tasottamaan eilisiä bikinirajoja. Jäi aikalailla suunnitteluosastolle, koska vesi oli niin korkealla, ettei siihen hiekalle oikein sopinut mennä pötköttelemään. Siinä sitä oltiin melkeen jalkakäytävällä sitten. Jäi kyllä todelliseks pikavisiitiks puolivarjossa.

Kamat kasaan ja menoks. Hotellin edestä otettiin tämä tämmöinen guagua, bussi olevinaan. Pakettiauto, johon kerättiin matkan varrelta porukkaa, torvi soi ja kuski huuteli ”Samana, Samana?!” Alkumatka oli melko hidasta, kun autoa yritettiin täyttää. Yhteensä matkaan meni aikaa noin tunti. Siinä olis turha lähtee kiireellä sellasella matkaamaan, kun ei tiedä millon sitä päästään kunnolla etenemään. Samanassa oltiin siis klo 12, seuraava bussi Cabareteen lähtee klo 14. Istuskeltiin puistossa ja käytiin vähän syömässä. Sit bussiin. Se olikin pieni ja todella ahdas. Kahden hengen penkki oli mun mielestä lähinnä puolelletoista henkilölle, melko tiivis ja hikinen tunnelma oli. Ilmastointia ei ollut, ikkunoiden avaus toimitti sitä virkaa. Matka kesti neljä tuntia. Meijän edessä istuva mies lupas kertoa, kun meijän pitää jäädä pois. Tai kertoa kuskille, kun pitää pysähtyä. Vieressä istuva ruotsalainen tyttö toimi tässä välissä tulkkina.





Hotelli näytti ihan hotellilta aulassa. Tai no sekin oli bungalow, paikan nimi oli Kaoba. Oli siellä ihan hotellihuoneitakin. Pihalla allas ja paljon enemmän mökkelöitä, kun edellisessä paikassa. Huone ei kovin kummonen ollu ja siellä oli joku outo, vahva paha haju, ehkä home. Lähettiin saman tien kattelee rantsuun, kun vielä näki jotain. Matkalla sinne yritettiin taas kaupitella kaikenmoisia retkiä. Retkiä ei nyt kerenny, joten sama tyyppi oli sitä mieltä, että vikan illan kunniaks pitäis vähän ottaa Mamajuana-napsut. Yritti kaupitella yhtä pulloa 20 dollarilla. 15 $, 10 $. Sit jo siirryttiin euroihin, Tony sai sovittua hinnaks 5 €. Mut sitten vaihdettiinkin pesoihin, 300 DOP. Makso 500 setelillä, ni sitte alko kaupankäynti kun olikin isompaa rahaa. No loppujen lopuks sillä 500 pesolla sai kaks pulloa. Ne halus veljensä kanssa vielä kuvan meijän kanssa, koska oli niin spessu kauppa. Sit vihdoin rannalle, maistettiin vähän mitä tuli ostettua. Se on siis viinin ja rommin sekotusta, jossa on myös hunajaa ja puun kuorta. Kaupoissa myytiin paljon pulloja, joissa oli pelkkiä kepakoita. Ilmeisesti litkut lisätään itse. Noh se oli ihan ok. 



Hetki siinä hengailtiin kattelee vaaleenpunasta taivasta ja sit syömään. Rannalta valittiin joku rafla, ei tiedetty yhtään mikä se oli, kun ei ollu listoja ulkona. Sepä olikin pizzeria. Uskaltauduin tilaamaan pizzan, koska maha ei ollu muistakaan vehnähommista pistäny pahakseen. Saatiin loput mukaan, mitä ei jaksettu syödä, ihan kysymättä. Käpöteltiin vielä rantaa ees taas, kunnon valaistukset joka raflassa, oli ihan siistin näköistä. 




Sit hotellille. Ovella vastassa oli torakka. Hyi. Aiemmin jostain putos Tonyn päälle sisilisko. Kateltiin vähän huonetta, löytyykö muita ylläreitä. Vessassa ja ulkopuolella kulki muurahaisia jonossa, mutta ne nyt oli pienempi ja vähemmän pelottava paha, kun torakat. Joku tuhatjalkanen hiippaili pitkin lattioita. Musta tais tulla vähän vainoharhanen noitten öllimöllien jälkeen. Ulkona oli taas jotku pippalot meneillään, just siinä meijän mökkelön kohdalla vielä. Musa pauhas kovaa, kyllä se klo 23 jälkeen joskus loppu.


Torstai 25.2.2016


Vessasta löyty torakka. Annoin Tonylle vallan toimia sen kanssa. Sängyn vierestä löyty tuhatjalkanen. En jotenkin yhtään viihtyny siellä sisällä, onneks oltiin siellä vaan yks yö. Toivoin vaan, ettei reppuun oo eksyny mitään matkakavereita tuliaisina.

Menin altaalle ottaa vähän arskaa aamupäivällä. Emmä siellä kovin kauaa ehtiny olla, kun piti jo luovuttaa huone. Jätettiin reput respaan, ettei tartte koko päivää kuskata niitä mukana. Huoneen luovutus siis klo 13 ja kone lähti 23:35.

Käytiin kaupasta hakemassa jätskit ja käpöteltiin siellä kylillä. Löyty joku polku palmujen keskellä, mentiin siitä ja päädyttiin rantaan, toisee päätyyn, missä eilen pyörittiin. Siellä ei sillon muita ollutkaan, joku yksittäinen leijalautailija. Oltiin siellä petollisessa tuulessa polttamassa ittejämme. Jatkettiin rantaa pitkin toiseen päähän. Keräilin pikkukiviä, mistä kovasti suunnittelin jotain koruhommia tekeväni. 





Sit pötköteltiin varjossa, kuulemma punotin siihen malliin. Taas jatkettiin, mentiin johonkin rantabaariin juomaan, että pääsee vessaan. Samalla päädyttiin syömään tacot, kun oli tarjous. Ja taas matka jatku. Käytiin vaihtamassa rahaa, että päästiin vielä taksilla lentokentälle. Siinä samalla Tony sopikin jonkun kanssa kyydin kentälle. Tulee hakemaan meidät hotellilta 20:45. Sit mietittiin syömistä, käytiin jossain rantaraflassa. 



Sitte pikkuhiljaa hotellille hakemaan kamoja. Kyllä sen seittemän tuntia jotenkin sai kulutettua. Loppuaika alko tuntumaan jo pitkästyttävältä, kun vaan odottaa et joko. Taksikuski tuli ensin mopolla tarkistamaan, ollaanko paikalla. Haki auton ja tuli parin minuutin päästä hakemaan meijät. Ikkuna meni sisältä ihan huuruun, kovasti se yritti käsillä sitä pyyhkiä. Sitte se pysähty tien sivuun, nousi autosta ylös ja alko paidallansa hinkkaamaan ikkunaa ulkoota. Siis sillä mikä sillä oli päällä. Iso maha vaan hylly siitä ikkunan läpi meille. Se tuli takas autoon ja höpisi ”not good, not good”. Sitten. Se nykäs paidan pois päältä ja hinkkas sillä sisäpuolelta ikkunaa. Naureskeltiin vähän sille sen toiminnalle, se ite myös. Siinä se sitten ajellessaan puki paidan päälle. Kentällä oltiin ysin jälkeen. Siellä se odottelu meni suht nopsaan. 

Lähtöselvitystä kun aiemmin tehtiin, valittavissa oli paikat riveiltä 24 tai 31. Tony oli tarkkasilmäisenä huomannut, että Economy Comfort-rivejä oli ehkä viisi. Päätettiin ottaa siis rivi 24 ja toivottiin, että isompi jalkatila ja kuulokkeet olis taas tarjolla. Ja nehän oli. Viimenen mukavuusrivi, onneks valittiin se. Koneessa nukahdin melkeen saman tien, mutta eipä sitä kauaa kerinny koisimaan, kun tuli ruoka. Sen jälkeen yritin taas nukkua, mutta niin teki muutama muukin ja kone raikas kuorsauksia. Sopivasti vielä mun takana oleva kuorsas niin antaumuksella, että mulla meni aivan hermot. Korvatulpat ei auttanu yhtään. Loppujen lopuks nykäsin korvatulppien kanssa kuulokkeet korville, niin vähän vaimeni. Tosin ne tulpat oli liian isot, eikä ne meinannut pysyä korvilla. Melko katkonaista oli silti uni, kun tuli kuulutuksia ja lisää ruokaa. Kone oli 20 minuuttia etuajassa, joten lentomatka oli tasan 9 tuntia. Suju paljon sutjakammin, kuin menomatka, nyt kun oli kellonkin puolesta järkevää nukkua koko matka. 

Loistoreissu, lämpöö ja maisemia riitti. Kelpais varmaan sullekin!

Tähän loppuun vielä kartta meijän kiertelyistä. Ehtii sitä viikossakin vaikka mitä!