Autonhakureissu Norjaan 24.-28.7.2018

Alta – Honningsvåg – Nordkapp – Muonio – Oulu – Seinäjoki – Helsinki

Tonyn työkeikka taas. Pohjois-Norjaan, Altaan oli jäämässä auto. Maanantaina kun vihdoin saatiin varmistus, että auto on palautunut, varattiin lennot seuraavalle aamulle. Huvitti, että suht lyhyt matka, mutta silti kaksi vaihtoa. Lennoille tuli hintaakin ihan kiitettävästi, reilu 370 e/hlö. Muutamaa viikkoa aiemmin lentoja oli saanut puolet halvemmalla.

Tiistai 24.7.2018 – Alta - Honningsvåg

Lento Tukholmaan lähti 10:30 ja oli perillä 10:30 (tunnin aikaero). Seuraava lento Tromssaan 11:05, joten ei jäänyt liikoja aikoja kentällä. Ennen viimeistä lentoa Tromssasta Altaan oli ihan hyvin aikaa. Altassa meitä odotti Volkswagen Sharan, tila-auto seitsemälle hengelle.

Kohti Honningsvågia, mistä meillä oli hotelli varattuna. Melko hintavia kaikki vaihtoehdot koko saarella. Halvimpienkin keskihinta oli noin 140 e/yö. Matka-aika noin kolme tuntia. Matkalla upeita maisemia, poroja, tunneleita ja vuoria. Tunneleita oli monia, muutama pitempi. Pisin oli 6780 m pitkä ja se meni meren alla viimeselle saarelle.

Hotelli ei ollut kovin kummonen, tosi vanhanaikanen, varsinkin kylpyhuone. Ruokaa ei enää saanut sieltä, joten mentiin viereiseen ravintolaan. Kyllähänä mä tiesin jo edelliselta autonhakureissulta, että Norjassa on kallista, mutta taas sai silti yllättyä. Ruokailu (pääruoka ja juoma x2) makso 65 e, eikä ollut edes kovin ihmeellinen makuelämys.

Kylää ihmettelemään, läheiselle laiturille. Tosi kirkas vesi, äkkisyvää siinä kohtaa. Ihanaa turkoosia. Bongattiin eka vaan pikkukaloja vedestä. Sitte merisiilejä. Pieniä meduusoja. Meritähtiä. MERITÄHTIÄ?! Eikö ne ookaan vaan lämpimien seutujen juttu? Ja sitten vielä ihan jättiläinen meduusa. Se oli halkaisijaltaan ehkä noin 35 cm ja rihmat monta metriä pitkät! Sitten niitäkin näky useampi. Ällöttävän näkösiä.

Kylä oli kyllä pieni. Kartalla näytti isommalta. Se oli äkkiä käyty pääpiirteittäin. Satama, paljon veneitä. Ei mitään ihmeellistä.

Aurinkohan ei laske noin pohjoisessa. Vähän taivas kuitenkin värjäyty vaaleenpunaseks ja liilaksi. Nättiä.

Päivän ajosaldo: 200 km.

Keskiviikko 25.7.2018 – Honningsvåg – Nordkapp – Muonio

Aamupalan jälkeen lähettiin kohti Nordkappia, Euroopan pohjosinta kolkkaa. Loppumatkasta otettiin kyytiin pari saksalaista peukkukyytiläistä. Ne tuli vaan vähän matkaa, olivat menossa kävellen toiseen kärkeen, minne on 9 km kävelypolku. Mutkasta ja mäkistä tietä. Upeita maisemia koko ajan. Olin ihan haltioissani. Paljon porojakin. Räpsin taas luvattoman paljon kuvia. Mut onneks osaan nykyään ees vähän enempi karsia roskakoriin niitä, kuin aiemmin. Ei tiedetty, että sinne kärkeen ajaminen maksaa. Tuli kyllä kallein pysäköinti ikinä, 55 e. Sillä hinnalla ois kai saanut jäädä yöpymäänkin. Että jos ois ollu fiksu, ois jättäny auton vähän matkan päähän ja kävellyt siitä sitten.

No siellä oli se pallo. Ja piti ottaa se pakollinen pallokuva. Patsaita ja monumentteja. Sisällä oli paljon kaikenlaista, panorama-elokuvateatteri, missä pyöri video eri vuodenajoista Nordkappissa, kolmiulotteisia tauluja Nordkappin historiasta, kappeli, thaimaalainen museo. Ihan mielenkiintosta.

Säätiedotus oli luvannut koko päivälle sadetta. Aamulla herätessä sato, mutta muuten oli vaan harmaata. Nordkappissa oli pilvistä, tuulista ja kylmää. Auton lämpömittari näytti 14 ⁰C. Pois lähtiessä alko paistamaan aurinkokin. Pysähdyttiin matkalla aika pian jyrkänteen reunalle ihmettelemään. Kyllä taas harmittelen, ettei korkeuserot välity kuvissa. 

Myöhemmin pysähdyttiin vielä liuskekivikallioiden kohdalla. On ne jännän näkösiä. Rannassa oli paljon litteitä pikkukiviä, ois tehny mieli kerätä sieltä oikeen kokoelma mukaan, mutta otin vaan sydämen mallisen kiven ja toisen, mikä kimalsi ja mistä näkyy kerroksia.

Kohti Hettaa, Enontekiötä. 6,5 h Nordkappista. Matkalla vaihteleva säätä; aurinkoa, sadetta, ukkosta, taas aurinkoa. Illalla käytiin syömässä Jussan tuvassa, missä majotuttiin viime reissulla. Kello oli jo yli kymmenen illlalla, kun lähdettiin vielä ajamaan Muonioon päin, etsien jotain levähdyspaikkaa, missä voitaisi yöpyä. Tällä kertaa oltiin varauduttu ja otettu makuualustat ja -pussit mukaan, kun autosta sai käännettyä penkit niin, että hyvin mahtui pötkölleen. Ei tarvinnu kauan ajaa, kun paikka löytyikin. Siellä oli pari muutakin. Ihan sikana hyttysiä. Ei paljon tehny mieli olla ulkona, saati avata auton ikkunaa yöks. Hiki virratkoon! Hullua, kun kello oli jo lähempänä puolta yötä, mutta näytti silti ihan päivältä, eikä väsyttänyt.

Päivän ajosaldo: 490 km.

Torstai 26.7.2018 – Muonio – Oulu

Ihan ok unet. Onneks oli silmälaput, sponsored by Finnair, kun oli niin valosaa. Aamulla oli kylmää ja hyttysiä edelleen, ei paljon innostanut järvipulikointi sillä hetkellä. Lähdettiin ajamaan ja ettimään huoltoasemaa, mistä saisi aamupalaa. Päädyttiin Seolle, löyty ihan passeli aamiaispöytä.

Matkalla etsiskeltiin järveä, missä kävis pulahtaa, alko olee jo vähän paremman näkönen keli. Ei silti mitään helteitä tai auringonpaistetta (+16 ⁰C), mitä oli ilmeisesti ollut ennen reissua ja oli tulossa reissun jälkeen. Hyvä ajotus.. Muoniosta löytyi Kangosjärvi, ihan olin pukukopitkin siellä. Kiva piristävä aamupulikointi, vesikään ei tuntunut kovin kylmältä. Madaltu tosi hitaasti, että sai kävellä aika pitkälle.

Matkalla bongattiin nähtävyysmerkillä varustettu Pakasaivo -kyltti. Pikanen googlaus ja käännös takasin päin. Oikealta tieltä oli kinttupolkua järvelle 14 km. Huonokuntoista tietä, isoa soraa. Ajottain sai jännittää, pysyykö renkaat ehjinä. Järvi oli kapea, noin kilometrin pituinen, jopa 60 metriä syvä. Toisessa päässä järveä kallion seinämät kohoaa jopa 50 metriin. Sieltä korkeuksista oli aikamoinen näkymä. Puron solina vaan kuulu. Sinne ois voinu jäädä vaan istumaan ja ihmettelemään. Ihana rauha ja hiljasuus.

Matkalla kaikenlaisia pysähdyksiä ja kuskin vaihto. Perillä Oulussa vasta kaheksan aikaan. Käytiin tutkimassa keskustaa. Ihan hirveesti ihmisiä, kaikki terassit täynnä. Ihmeteltiin, mikä juttu, kun oli kuitenkin vasta torstai. Qstock alkoi seuraavana päivänä, että ehkä moni oli ottanu varaslähdön sinne?

Päivän ajosaldo: 483 km.

Perjantai 27.7.2018 – Oulu – Powerpark – Seinäjoki

Powerpark tänään!! Sinne piti mennä jo viime autonhakureissulla, mutta sepä olikin ehtinyt sulkea ovensa edellisenä viikonloppuna. Hullu kuumuus! Yllätys, että vesilaitteeseen oli kauhee jono. Kyllä kuulkaa Linnanmäen laitteet kalpeni noiden rinnalla. Tuolla oli paljon vuoristoratoja. Harmillisesti yksi oli pois käytöstä. Muistutti Lintsin Tulirekeä. Eka laite mihin mentiin, oli Junker. Se on Pohjoismaiden nopein vuoristorata, kiihtyy nollasta sataan 1,9 sekunnissa ja kulkee sitä satasta. Täytyy myöntää, että ekalla käynnillä taisi muutama kiljasukin kuulua meikäläisen suusta. Puinen vuoristorata, joka muistutti Lintsin vuoristorataa, kulkikin sitten tuplasti kovempaa, kuin Lintsin. Mutta kyllä kannatti käydä Powerparkissa! Vihdoin!

Hurvittelujen jälkeen ajo vielä Seinäjoelle yöksi. Pikainen kiertely keskustassa.

Päivän ajosaldo: 340 km.

Lauantai 28.7.2018 – Seinäjoki – Helsinki

Kotiin! Matkalla käytiin Hämeenkyrössä moikaamassa mummoa.

Päivän ajosaldo: 368 km.

Koko reissun ajosaldo: 1880 km.

Lisää kuvia löytyy täältä