Tonyn työkeikka taas, kolme suomalaista autoa palautui Norjaan. Suunnitelmana lentää Tromssaan, ajaa sieltä kaksi autoa Ivaloon, jättää toinen sinne ja ajaa toisella Kirkenesiin hakemaan toinen auto. Sitten nämä molemmat takaisin Helsinkiin.
Perjantai 12.8.2016
Hyi mikä aikanen herätys, neljän jälkeen soi kello. Lento siis Oulun kautta Tromssaan. Oulussa oli noin kolme tuntia aikaa. Hetken jo tosissaan harkittiin, että käytäisiin kysymässä Hertziltä autoa ja lähdettäisiin ajelemaan ja syömään. Jäätiin kuitenkin kentälle. Täytyy sanoa, että Oulun kentällä oli kyllä melko viihtyisä oleskelutila. Säkkituoleja, keinutuoleja, piano. Kyllä säkkituolissa köllötellessä ajan sai kulumaan. Sieltä lähti lento Helsinkiin, jonka jälkeen koko tila tyhjeni. Siellä oli oikeesti meijän lisäksi yksi ainoa henkilö!
Vihdoin päästiin koneeseen, oli kyllä niin pieni purkki, ettei mitään järkeä. Laskin, että koneessa oli 33 istumapaikkaa. Bussissakin on enemmän penkkejä! Hattuhyllykin niin matala, ettei reppukaan mahtunut sinne. Oltiin jo lähdössä, kun tuli ilmotus, että yhden hattuhyllyn luukku hajosi. Turvallisuusriski, joten se pitää korjata ennen lähtöä. Vihdoin tunnin odottelun jälkeen päästiin lähtemään. Oli kyllä melkonen meteli siellä koneessa.
Norjan Hertzin piste oli kiinni. Soiton jälkeen sitten joskus joku tuli paikalle. Saatiin autot alle, mulle Volvo V40 ja Tonylle minibussi Ford Tourneo Custom. Lähdettiin saman tien ajelemaan kohti Suomea. Meillä oli Jukalta lainassa radiopuhelimet, oli sitten kätevä huudella kun tulee pissahätä. Tiukkaa ajoo vaan. Kilpisjärven kohdilla aateltiin et no jos seuraavalle hotellille mentäis. No sellastapa ei ihan hetkeen tullukkaan vastaan. Käytiin syömässä ja googlailtiin josko lähellä olisi jotain paikkaa auki. Päädyttiin sitten Enontekiön keskustaan, Jussan tupaan.
Lauantai 13.8.2016
Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Ivaloa. Jo hetken ajelun jälkeen oltiin taas Norjan puolella. Pari tuntia ja taas Suomessa. Jotenkin huvittavaa, kun noin vaan vaihtuu maa moneen kertaan.
Melko tylsää suoraa tietä. Ja sama suora tie meni suoraan Ivalon keskustaan. Jätettiin Volvo siihen matkan varrelle ja jatkettiin hotellille yhdellä autolla. Meillä molemmilla oli harhakuvitelma, että pohjoisessa olisi jotenkin halvempaa yöpymistä. No, ei ollut. Päädyttiin hotelli Kultahippuun.
Varmaan koko kylän ainoa menomesta, kaikki löytyy samasta, hotelli, ravintola ja yökerho. Vapaita huoneita oli vain kaksi jäljellä, molemmat tuon diskoteekin yläpuolella, minne kuuluu jumputus sen verran hyvin, että niitä myytiin halvemmalla. Otettiin sellanen, saatiin mukaan myös korvatuplat :D Jäätiin hotellille syömään ja käytiin ihmettelemässä viereistä rantaa. Myöhemmin menin vielä kuvailemaan ilta-aurinkoista taivasta. Olipa hullua, kun oli ihan valosaa, kun samaan aikaan kotikulmilla olisi ollut jo ihan pimeetä. Siisti yötön yö. Kyllähän se diskoteekin jumputus todellakin kuulu kovaa. Mut koska se oli melko tasasta, ei se paljoa haitannut, varsinkaan kun väsytti jo niin kovasti. Enemmän häiritsi joku jatkuva oven kolina. Korvatulpat jäi kuitenkin käyttämättä.
Sunnuntai 14.8.2016
Lähettiin ennen puolta päivää ajelemaan, suuntana Kirkenes, yhdellä autolla sinne, kahdella takaisin. Sepä olikin ihan Venäjän rajan lähellä. Ja Suomenkin. Oli melkoinen pikavisiitti Norjassa, alle pari tuntia. Sieltä sain alleni toisen V40. Ehti jo tottua edelliseen, ni tämä tuntui sen jälkeen vähän vanhalta, kun ratista puuttui kaikenmoisia nappuloita, eikä puhelinta saanut bluetoothilla yhdistettyä :D Plus tämä oli manuaali, toisin kuin edellinen, piti taas muistaa vaihtaa vaihteita.
Oli kyllä jännä, miten maisemat muuttui heti Suomen puolella. Muutama poro näky vihdoin. Matkalla pysähdyttiin Inarissa, olin ohi ajellessa bongannut kivan näköisen kuvauspaikan. Karhunpesäkivi, en yhtään tiennyt mitä odottaa, näkyi vaan pelkkiä rappusia. Rappusia rappusia. Ylhäällä iso kivenmurikka. ISO. Sinne pääsi sisälle ja siellä mahtui ihan seisomaankin. Aika magee mötikkä! Sitten kun jatkoi rappusia vielä vähän ylemmäs, pääsi näköalatasanteelle, josta näki Inarijärvelle ja pitkälle muuallekin. Korkeus merenpinnasta noin 235m.
Illalla käytiin lähikaupassa, S-marketissa. Se ei sitten ihan nopee käynti ollutkaan.. Se oli ruokakaupan lisäksi mm. vaate-, maali-, rau-ta-, kalastusväline- ja elektroniikkakauppa. Saatiin kulutettua ihan kiitettävästi aikaa siellä. Mukaan tarttui parin lasten kaljan (lue: alle 4%) nivelpäinen räikkäruuvari ja sukat. Ihan perusostokset noin niinku lähikaupasta..
Maanantai 15.8.2016
Lähdettiin yhdentoista maissa ajelemaan. Oli kyllä kiva, kun tällä reissulla ei tarvinnut herätä ennen kukon laulua ja lähteä kiireellä ajamaan. Sai mutustaa aamupalan ja muutenkin toimia ihan rauhassa. Poikettiin Saariselän laskettelurinteelle korkeuksiin. On kuulemma kivat näköalat. Olis varmaan ollut joo, jos valtava sumu ei ois vallannut koko lähiseutua. Harmi. Matkalla poroja bongattiin, yks vähän isompikin lauma, ehkä kymmenisen tyyppiä. Ihan rauhassa kuljeskelivat tien yli.
Myöhemmin matkalla oli tietöitä ja rajotus 50 km/h. Yksi auto oli meijän autojen välissä. Tony paahto menemään, kun taas edellä oleva körötteli. Lisäks joku perävaunullinen työmaakulkine päätti kääntää sen yhdistelmänsä siinä keskellä kulkuväylää. Tonya ei näy ei kuulu, eikä lällärien kantavuus enää riittänyt. Tony soitti ja sanoi pysähtyvänsä johonkin, soittaa kun löytyy joku sopiva paikka. Ajoin jonkun huoltsikan ohi ja samassa näin, että tuolla tuo ruman värinen pikkubussi on. En kuitenkaan ehtinyt enää kääntyä sinne. Puhelu tuli pikkasen myöhään.. Pysähdyttiin johonkin nau-rettavalle Seolle, missä piti olla kahvio, mutta se olikin lopetettu, jäljellä pelkkä varaosamyymälä. Pohdiskeltiin missä yövyttäis. Päädyttiin tienvarsimainosten perässä Haukiputaalle, Best Western Hotel Samantta. Hotellilla ei ollu safkaa, joten kyseltiin onko siellä mitään ruokapaikkoja. Pizzeriaa, kiinalaista ja joku ihan oikee ravintola. Päädyttiin oikeeseen ravintolaan, Navetta. Se on oikeesti ollu navetta, mutta vuodesta -82 ravintola. Se oli oikein mielenkiintoinen paikka, varsinkin baarin puolella oli kaikkea jännää tarviketta. Ruokakin oli hyvää! (:
Tiistai 16.8.2016
Yllätys, että meillä lähtö veny, ollaan siinä tosi hyviä. Koko päivän vaan sato. Oltiin suunniteltu, että mentäis Särkänniemeen. Matkalla kuitenkin pohdiskeltiin, että ei me kyllä sateessa siellä haluta olla, joten muutettiin suunnitelmaa. Päätettiin, että Särkänniemeen vasta huomenna ja ennen sitä käydään moikkaamassa mun mummoa ja taataa. Ja että tänään voidaan sitten matkalla pysähdellä enemmänkin, mitä nyt sateelta viittii. Pysähdyttiin Jyväskylässä Oravivuoren näköalapaikalla. Kävelyä kilsan verran korkealla tornille. Möykkystä ylämäkeä, kivistä polkua alas, paljon rappusia. No ystävämme sumu ja tihkusade oli paikalla, joten jäi taas vähän heikoksi näkyvyys. Mutta hei googlen kuvahaulla näytti ihan kivalta! Voin kuvitella, et näin ne näkymät omin silmin.
Varattiin hotelli Tampereelta. Hinnan ja kartan perusteella päädyttiin aika…mielenkiintoiseen paikkaan. Hotelli Mango. Ei nyt ihan meijän makuun noin niinkun sisustuksen puolesta, otettiin tää hotelli vähän läpällä. Naureskeltiin, että voidaan kuvitella et oltais Intiassa. Ei vaa parane kattoo ikkunasta ulos, näkymä suoraa teollisuusalueelle. No oli siinä ihan lähellä asutustakin.
Keskiviikko 17.8.2016
Mietittiin, että minkähänlainen aamupala mahtaa tuollasessa paikassa olla. Oli se ihan järkevä. Huvitti vaan, kun kaikki tuolit oli eriparia. Yhdessäkään pöydässä ei näkynyt kahta samanlaista tuolia. Lähdettiin sinne mummolle ja taatalle, yllärinä tietenkin. Kyllä oli kuulkaa mummo ihmeissään ja onnessaan, kun Heidi pölähtää paikalle takaoven kautta mies kainalossa. Kovasti oli mummolla asiaa, eikä millään ois päästäny pois lähtemään. Melkonen pikavisiittihän se oli. Varsinkin, kun tuli yllättäen minibussin palautus Tampereelle. Alunperinhän sekin piti tuoda Helsinkiin asti. Auto pois ja Särkänniemeen. Ihan alunperinhän meidän piti mennä Powerparkiin, mutta se sulkikin ovensa juuri viime sunnuntaina, joten piti tehdä muutos suunnitelmaan. Aika vähän loppujen lopuks mitään hurjia laitteita. Uutuus X oli just siisti, vaikka Heidi oli sitä mulle kauheesti mollannut. Ei me siellä ihan kauheen kauaa sitten loppupeleissä oltu. Kuuden maissa lähdettiin kotia kohti. Pikavisiitti ennen seuraavaa lähtöä seuraavana päivänä.
Hyvä reissu jälleen, hienot maisemat ja jonkun verran odot-tamiani poroja. Ja paljon autossa istumista. 2920 km ja 37,5 tuntia matkaamista. Kartta näyttää kilsoiks kyllä jotain ihan muuta, ehkä reitti sitten poikkesi vähän tuosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti