Autonvienti- ja hakureissu Norjaan 8.-11.6.2016

Helsinki – Turku – Tukholma – Oslo – Tukholma – Turku – Helsinki 

Tonyn työkeikka taas, norjalainen auto palautui Suomeen. Oltiin lähdössä joka tapauksessa hakemaan Norjasta suomalaista autoa takaisin, niin vietiinkin samalla norjalainen auto mennessämme. Suunnitelmana laivalla Tukholmaan ja sieltä ajo Osloon. Oslossa yksi yö, lentokentällä auton vaihto ja takasin ajo Tukholmaan ja taas laivalla Suomeen.

Keskiviikko 8.6.2016

Piti mennä Helsingistä Tukholmaan, mutta Siljan laivoilla oli norovirusta liikkeellä, niin pyydettiin vaihtoa Turusta lähtevään laivaan. Sehän vaan passas. Ajatuskin vatsataudista, kun edessä on pitkä ajomatka, ei paljon innostanut. 

Norjan auto olikin melkonen, Volvo CX70, mittaristo hämmentävän näkönen ja kaikki tuntu olevan niin automaattista. Tartte muuta kun pidellä ratista kiinni. Automaattiauto, aktiivinen vakionopeudensäädin, eli vauhti mukautuu edellä ajavan vauhtiin ja piipittää, jos ajaa viivan päälle. 

Sitte laivaan. Meijän hytti oli hämmentävästi jonkun lukitun oven takana olevalla käytävällä, siis pääsi vaan hyttikortilla sinne käytävälle. Mietittiin oisko autoileville ihmisille varattu tollaset rauhalliset käytävät, mihin jengi ei pääse yöllä huutelee huvikseen. Ihan hyvä juttu, en ollu ennen moista nähny.

Käytiin karaokebaarissa kattelee, karaoke vasta alkoi siellä. Ei ihan hirveen kauaa oltu, rupes riittämään erään henkilön laulut. Se laulo tyyliin joka toisen biisin, hyvin pahasti nuotin vierestä, pelkkiä Eppujen biisejä. Se oli siis Eppu Normaali -karaoke, jossa toki sai laulaa muutakin. Eppu -teema varmaan siksi, että Eput esiintyi laivalla. Tuntu niin väärältä mennä nukkumaan sillon, kun Eput alkoi soittamaan. Mutta pakko oli, ne alotti vasta 23:30 ja herätyskello soi tosi aikasin aamulla. Vielä myöhemmin olis esiintynyt Joku paikallinen bändi. Harmitti, että missas kaikki.

Torstai 9.6.2016

Herätys neljältä. Laiva oli siis satamassa 5:35, piti käydä syömässä ennen sitä. Meinattiin mennä aamiaisbuffaan, mietittiin vielä, ettei siellä varmaan tähän aikaan paljon ketään oo, ei tarvii jonotella. Nojuu eipä, varmaan kaikki laivan kiinalaiset (tai mistä nyt ikinä olivatkaan) parveili siinä ovella. Ja niitä oli paljon. Kyllähän niitä jo eilen näky paljon, mutta nyt kun ne kaikki oli samassa tilassa.. Unohdettiin koko buffa ja mentiin kahvioon syömään sämpylät.

Ajomatka Osloon 6,5 tuntia. Ajettiin 1,5 tuntia, kun pysähdyttiin levähdyspaikalle. Molempia väsytti niin paljon, että oli pakko ottaa tunnin nokoset. Kuskia vaihdettiin vasta, kun matkasta oli jäljellä kolmasosa. Melko jännä ajettava. Höpöttelin ja ihmettelin ominaisuuksia itekseni, Tony vaan naureskeli mun höpinöille.

Ihan loppumatka olikin pelkkää mutkikasta ylämäkeä, en oikeen tykänny ajaa sitä, kun pyöräilijöitäkin oli niin paljon kaposilla teillä. Mut näkymät oli melkosen mageet, manasin kun ajoin, enkä voinut kuvata, tai sen suuremmin edes ihmetellä maisemia. Siinä matkalla oli myös Holmenkollenin mäkihyppytorni.

Sen lisäks, että näkymät oli melkoset, hotellin pihassa oli joku kiinalaisen katoksen näkönen hökkeli, uima-allas ja erilaisia patsaita.

Hulluutta, että tonne vuorelle kulki metro! Lähettiin metroilemaan Oslon keskustaan, puolisen tuntia kesti matka. Ihastelin vaan maisemia, kuvia sieltä metrosta vähän huonosti sai otettua. Kierreltiin hetkinen keskustassa ja mentiin syömään intialaiseen raflaan. Oli kyllä hyvää. Ja kallista. 

 

Jatkettiin hetki kiertelyä, mutta aika pian lähettiin takasin hotellille. Matkalla ihastelin lähestyvää myrskyä. Ihan tummaa pilveä ja näki, että kaukana satoi ihan kunnolla. Halusin kiireellä hotellin terassille kuvaamaan sitä taivasta, ennen kun sade hyökkää hotellille asti. No eihän se loppujen lopuks sinne hotellille asti edes tullut, ehkä vuoret piti ne pilvet poissa. Ihan kivat maisemat sieltä terassilta. 500 metriä meren pinnasta ja Oslon keskusta silmien alla. 

Ei huono.

Perjantai 10.6.2016

Aamupalan jälkeen lähdettiin ajelemaan Oslon Gardermoen lentokentälle. Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään Holmenkollenin lentomäkeä. Olis ollut kiva käydä siellä ylhäällä tornissa, mutta ei ollut aikaa sellaseen. Eihän se mäkikään taas kuvassa miltään näyttänyt. Lentokentälle ajoa 60 km.

Auton vaihto ja kohti Tukholmaa taas 6,5 tuntia. Lentokentällä odotellessa kattelin oisko Viking Linella tilaa autokannella Tukholmasta Turkuun. No eipä ollut. Matkalla soitettiin Siljalle, josko niillä olisi tilaa. No eipä ollut tilaa Turkuun. Laivat Helsinkiin ja Tallinnaan lähti niin aikasin, ettei oltaisi ehditty kumpaankaan. Mietittiin, että taisipa tulla päivä Tukholmassa sitten. Päätettiin kuitenkin vielä soittaa Viikkarille, josko niillä olisi jotain paikkaa jemmassa. Yks vapaa paikka löyty. Huh. 

 

Käytiin matkalla syömässä, pohdiskeltiin jotain ruokia siinä ääneen, kun kaikki listat oli ruotsiksi. Hetken päästä kassalta kuuluikin, että ”Kyllä täällä suomeakin puhutaan!”. Täydellistä, ei tarvinnu arvailla mitä mikäkin on. Matkaa oli taas jäljellä kolmasosa, kun vaihdettiin kuskia. Nyt alla samanlainen kaara, kun Tonyn, Volvo V40. Oli mun mielestä paljon mukavampi ajaa, ei kaiken tarvii olla niin automaattista, kun siinä toisessa. Matkalla tuli joku täysstoppi. Varmaan kolari jossain, kun mikään ei liikkunu mihinkään. Täysin pysähdyksissä onneksi vain 5 minuuttia. Ehdittiin jo hätäillä, että jos kauankin menee tässä jonotellessa, ei pian ehditä laivaan ollenkaan. Jäi kuitenkin vielä 10 minuuttia ”ylimääräistä” aikaa ennen, kuin satamassa pitää olla.

Enpä oo ennen nähnyt noin tarkkaa autokannen täyttöä. Tosin nyt oltiin mutkakohdassa, eikä suoralla, niin kuin yleensä. Siinä tuli kyllä melkeenpä joka sentti pituudessa käyttöön. Viereisellä kaistalla, etuviistossa olevasta autosta ei ollut kuskikaan ehtinyt ulos, kun meillä oli auto jo sammutettu. Sama ukko oli ulkona hääränny edes takasin ja siirrellyt lapsia autosta toiseen. Meijän auton keula oli siis sen kuskin oven kohdilla, jouduttiin peruuttelemaan, että se ukko pääsi pois. 

Ja arvatkaapa mitä?! Laiva oli täynnä kiinalaisia! Mistä niitä oikeen tulee, miten sellanen määrä on päättänyt lähteä samaan aikaan Turku-Tukholma-Turku reissulle? Käytiin syömässä ja tosi pikanen visiitti baareissa kattomassa mikä meno. No ei paljon menoa ollut, karaokessa oli viis henkilöä, joista kaks oli laulamassa. Sit mentiinkin jo nukkumaan.

Lauantai 11.6.2016

Herätys kuudelta. Käytiin vähän syömässä kahviossa, ei edes mietitty buffavaihtoehtoo, eiköhän ne kaikki kiinalaiset olis taas ollu siellä jonossa. 

Ajateltiin, että siellä se ukko autokannella varmaan häärää ja panikoi, kun ei pääse autoonsa. Ja että se on varmaan menny sinne heti, kun kannen ovet on auennut. Siellähän ne oli jo kun mentiin, ukko tunki ittensä tällä kertaa ihan siitä kuskin ovesta sisään, vaikka eihän sillä tilaa juurikaan ollut. Ei varmaan yllätä ketään, että se osu ovellansa meijän autoon. Ei onneks mitään jälkiä tullu. Meijän jonossa joku oli vissiin vielä nukkumassa, muut jonot pääs pois ennen meitä. 

Vaihdettiin jossain huoltsikalla kuskia ja tattadadaaa, se oli täynnä arvatkaapa mitä...? Kyllä! Kiinalaisia jälleen! Kotimatkalla käytiin Kasvihuoneilmiössä, kauheen kiva paikka. Kaikkee sälää, tarpeetonta ja tarpeellista, piha- ja puutarhasälää, patsaita, vahanukkeja, keittiötarvikkeita, naamiaisasusteita, armeijakamaa, huonekaluja, peilejä, ihan kaikkea! Saatiin kulutettua 45 minuuttia siellä. Ihan hyvin ois saanu kulutettua toisen samanlaisen. Tai vaikka koko päivän.

Oli ihan hyvä ja kiva reissu, vaikka taas olikin melkosta autossa istumista. Lisäks oltiin molemmat vähän kipeitä, niin ei jaksanut iltasin kauheemmin mennä ja ihmetellä. 

Dominikaaninen tasavalta 18.-26.2.2016

Laitetaanpa tämäkin reissutarina tänne lähes puolen vuoden jälkeen. Tuskin tätä enää kukaan alkaa lukemaan, mutta onpahan nyt jossain sitten näkösällä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Ja onnea vaan, jos päädyit lukemaan tätä, saatkin tähän kulutettua loppupäivän. Mulla on meinaan asiaa. Paljon.

Kytättiin Tonyn kanssa äkkilähtöjä lämpimään. Sunnuntaina päivällä näky lennot Dominikaaniseen tasavaltaan 495€, mutta päätettiin odotella, josko tulis jotain muuta vielä. Illalla saman lennon hinta oli tippunut 295€, joten päätettiin toimia ja ostaa se. Kummallakaan ei ollut mitään tietoa paikasta. 

Torstai 18.2.2016

Lennon piti lähteä 16:35, mutta kentällä selvis, että lento on myöhässä, uusi arvioitu lähtöaika on klo 18. Yritettiin siinä sitten kuluttaa aikaa. Käytiin vähän syömässä Burger Kingissä.

Meillä olikin koneessa loistopaikat, business-luokan ja välikäytävän jälkeen ekat paikat. Edessä ei siis ollut ketään, joten jalkatilaa oli vaikka muille jakaa. Lisäksi paikat oli Economy Comfort, mitkä normaalisti maksaa 60e lisää. Ne nyt vaan oli ollut viimeset vapaat vierekkäiset paikat lähtöselvitystä tehdessä. Penkeillä odotti peitto, tyyny, kuulokkeet ja pussukka, jossa oli mm. sukat, silmälaput, korvatulpat ja hammasharja. Lisäksi oli ruudut nenän eessä, josta pysty kattomaan leffoja, sarjoja tai pelaamaan. 

Lentokone oli iso, A330, jossa penkkejä oli vierekkäin kaksi, neljä ja kaksi. Ruudussa näky kaikkea infoa, matka-aika 10 h 50 min, etäisyys Puerto Plataan 8400 km, lentokorkeus vajaa 12 km, ulkona -62⁰C, lentonopeus 860 km/h. Matkalla oli pientä turbulenssia. Näytöissä näky myös eri mittareita, yhdessä lukemat hyppeli kyllä niin päästä toiseen turbulenssin aikana.

Oli kyllä puuduttavan pitkä matka. Ei viittiny matkalla pahemmin nukkua, kun kone laskeutuu yöllä, muuten ei ehkä tulis yöllä nukuttua. Vihdoin perillä 23:30 paikallista aikaa. Siellähän aika oli GMT -4, eli kuusi tuntia vähemmän kuin Suomessa. Otettiin kentältä taksi hotellille. Taksina toimi Toyota Previa, just tältä vuosituhannelta. Coco Hotel Sosúassa, oltiin varattu sieltä kolme yötä, 108 e deluxe huoneessa. Oli vaan aavistuksen kalliimpi kuin normaali ja siellä oli jääkaappi. Nojaa ei nyt mikään kummonen huone. Käytiin vielä hotellin baarissa yksillä. Saatiin heti juttukavereita, olisko ollu britti ja saksalainen. Kauheesti kyselivät mistä tullaan ja muutenki Suomesta. 

Perjantai 19.2.2016

Yöllä sato aivan kaatamalla. Jatku aamuun asti, tiet vaan tulvi.
Lähdettiin ettimään jotain aamupalaa. Päädyttiin lähimmälle rannalle. Kova tuuli ja aallokko, salossa oli punanen lippu. Alko tulemaan taas pisaroita. Oletettiin, että kohta ryöpsähtää oikeen kunnolla, joten mentiin siinä rannalle olevaan raflaan. Melko hintavaa oli, mutta siinä silti syötiin. Eikä se sade ikinä sitten kunnolla tullutkaan. Sit lähdettiin kattomaan jatkuuko ranta jonkun ulokkeen takana. Aikamme seikkailtuamme löydettiin paljon isompi ranta. Köpöteltiin se sitten päästä päähän ja takaisin. 

Seikkailtiin kaduilla ees taas. Paljon safkapaikkoja ja yökerhoja. Oli hassua, kun baarit oli muka sisällä, mut niissä ei kuitenkaan ollu ovia tai ikkunoita. Etittiin jotain raflaa, missä ois Wi-Fi, niin pyörittiin samoja katuja moneen kertaan. Käytiin yhdessä bissellä ja surffaamassa. Iltapäivällä takasin hotellille kaupan kautta. Samat äijät istu hotellin baarissa lähtiessä ja tullessa. 

Koko päivän oli ihan pilvistä ja tuulista. Otettiin pikkupäikkärit. Noh voin kertoo ettei jääny ihan pieniks. Viiden aikaan mentiin pötköttelemään, heräiltiin vähän välii, mut jostain syystä vaan jatkettiin unia. Sittehän se kello olikin jo niin paljon, että pitäs mennä nukkumaan. Toinen samanlainen tai vähän pitempikin setti siihen perään.. Mikään ei varmaan oo lauantaiaamuna aikasin auki ja ite herää varmaan viimestään kuudelta.

Lauantai 20.2.2016

Melko katkonaista unta. Kovaa meteliä ulkoota, kaatosadetta ja jo kyllästynyt nukkumaan. Herättiin seiskalta ja sade alko taas. Lähdettiin aamupalalle suht lähelle hotellia. Oli melkosen kokoset patongit tarjolla. Suunniteltiin seuraavia päiviä. Mentiin puistoon istuskelee ja pelleilemään kiipeilytelineissä ja keinumaan. Vähän väliä tuli muutama tippa vettä. Mentiin silti jahkailujen jälkeen rannalle. Köpöteltiin ranta taas päästä päähän, moneen kertaan jäätiin jumitelemaan ja ihmettelemään ja kastelemaan housujen lahkeita isommissa aalloissa. 

Otettiin tuolit ja juomat ja samantien alkokin taas tulemaan vettä. Ei paljon, mutta kuitenkin. Arvoin ikiajat et meniskö pulahtaa veteen vai ei, koska kovat aallot ei oo mun juttu. Sain ikiaikojen päästä suostuteltuu Tonyn mun kaa mereen. Eka aalto yritti molemmilta viedä housut, ku ei oltu päästy tarpeeks pitkälle. Sit sain jutun juonesta kiinni ja siitä tuli ihan hauskaa. Hauskaa siihen asti, kunnes oli tulossa iso aalto, joka tuli aiemmassa kohtaa kun edelliset, eikä siihen ehtiny varautua samallai. Sinne män, pieni Heidi isossa aallossa. Uppeluksissa täysin. Just kun olin tokenemassa siitä, tuli uus aalto ja siellä menin taas uppelukissa. Tuli vähän sellanen Villivirta-deja vu jostain ala-asteelta, kun jäi uppeluksiin pyörimään. Kuulin vaan ku joku nauraa räkättää jossain, olettavasti mulle. Tony tuli nostamaan mut sieltä kykkimästä. Tässäpä ehkä se syy, miksen ikinä oo ihan hirveesti innostunu merestä, miks se on pelottava. Emme kohtaa taas hetkeen. Tai ehkä jos on paljon tyynempää. Oli sellanen hiekkasukellus, tukka aivan täys hiekkaa. Ja niin oli kyllä joka paikassa muuallaki. Bikinitki oli missä sattuu. Hävetti. Poistuimme merestä siltä erää. Hotellilla suihku, mut silti tuntu et hiekkaa oli kaikkialla. 

Lähettiin ettimään safkapaikkaa. Oli taas vaikeeta. Matkalla bongattiin lentokoneessa vieressä istuneet pojjaat. Safkaks tilasin jostain käsittämättömästä syystä jotain merenelävärisottoa. Toivoin kai et ne eläväiset ois ollu kaloja. No ei ollu. Ei uponnu, oli oikeesti vaikeeta saada alas sitä ruokaa. Sit takasin hotellille ja nukkumaan.
Hiekkaa on joka paikassa. Paljon.
 

Sunnuntai 21.2.2016

Sänky täynnä hiekkaa. Suihkustakin alko saamaan kuumaa vettä, kun käänsi sen kylmälle. Ihan kiva että sen huomas näin viimesenä suihkukertana.

Lähdettiin kohti pääkaupunkia, Santo Domingoa klo 10:20 lähtevällä bussilla. Kateltiin vähän siinä pihassa, että tollako me mennään koko 4,5 tuntia, sellanen 11-paikkanen pikkubussi. Sinne sitte vaan. Puolen tunnin matkan jälkeen tultiin bussiasemalle, missä oli vaihto ihan oikeeseen isoon bussiin. Siellä sitten loput tunnit. 

Taksit oli kaikki kyllä ihan hirveessä kunnossa. Ikivanhoja Toyotoita, jotka oli melko kolaroituja ja joissa oli hyvin todennäkösesti yks tai useampi osa eri värinen. Mun romuralliautotki on ollu paremmassa kunnossa, kun ne taksit.

Perillä otettiin taksi, kuski jo kerto hinnanki, mut alko sitte miettii et mihin oltiinkaan menossa. Osotetta tarkisteltiin moneen kertaan. Ajo kyllä sellasen slummialueen läpi, että huhhu. Toivo vaan, että hotelli on kaukana sieltä. Yöpaikkana Hotel Antiguo Europa.

Hotellihuone ei ollu kovin kummonen, mut ainakin kunnon sänky Coco Hotellin hirvityksen jälkeen. Muuten hotelli oli kyllä hieno, oli iso kattoterassi ja aula tosi siisti. Lähettiin ettii jotain raflaa. Kuljettiin jotain kävelykatua, mikä oli täynnä erilaisia kojuja. Löyty joku ravinteli, missä ne ei kyllä puhunu sanaakaan englantia. Joku tuli ottamaan tilauksen. Hetken päästä joku toinen tuli kyselemään et mitä tilattiinkaan. Kohta tuli kolmas kyselemään vielä lisää. En tiä mitähän se ensimmäinen mahto sinne papereihinsa rustailla, kun melkeen kaikki piti kertoa uudelleen. Sekin oli kyllä kallis paikka. 

Matkalla takas hotellille bongattiin siitä vierestä kunnon musisointia. Joku ilmaishäppeninki meneillään, käytiin kurkkaamassa. Sit mentiin googlailemaan meille seuraavaa hotellia. Oltiin siellä aulassa varmaan kaks tuntia ja musa vaan jatku. Hotellihuoneen ikkunastaki näky meiningit. Musa loppu vihdoin kymmenen jälkeen. 

Maanantai 22.2.2016

Herättiin seiskalta, päätettiin yrittää tokaan bussiin, 9:30 lähtevään. Aamupala ei kovin kummonen ollut. Takseja ei näkyny jonoks asti hotellin edessä, niinkun edellisenä päivänä. Siinä oli yks raato, jolla ei ollu mitään kylttiä. Sieltä se heti huutelikin taksia, kun näki meijät. Otettiin se Caribe Toursin terminaaliin. Bussi lähtikin vasta 10:00, niin meillä oli tunti odotteluaikaa siellä.

Bussissa mentiin etupenkille, että näkee missä mennään. Ihan mielenkiintoset ajolinjat kaikilla. Siellä vaan ajellaan kahta kaistaa, tai puoliks vastaantulevien kaistalla. Ihan kivoja maisemia. Jossain kohti tie mutkitteli ihan huolella, tuli mutkasen tien varotusmerkkejä  yks toisensa jälkeen. Matka kesti noin 2,5 tuntia. Perillä oli taksikuskit heti kyselemässä tarvitaanko kyytiä. Eka meinattiin ottaa guagua, eli pikkunen paikallinen bussi, mutta taksikuski sai puhuttua ympäri, et otetaan siltä kyyti. Kuulemma taksilla matka kestää noin 40 min, kun guagualla voi kestää jopa 1,5 tuntia. Väitti, että vaarana olisi myös, että tavarat pöllitään. Taksi makso 800 pesoa (≈16e). Kuski kerto matkalla myös jotain infoja, mikä oli kiva.

Perillä hotellilla henkilökunta ei puhunu sanaakaan englantia. Muistelin, että tässä paikassa oli lukenut että on kielitaitoinen henkilökunta.. No sehän selviskin, kun se haki viereisestä hotellista jonkun tulkkaamaan. Omistajat osaa kyllä englantia, mutta ne on nyt purjehtimassa. Hotelli, tai siis bungalow oli Bungalows of Las Galeras. Eli meillä oli oma mökkelö, irrallaan muista rakennuksista. 

Melko pian mentiin rannalle, se näky siitä portilta, oli ehkä 200 metrin päässä. Ihana ranta, vihdoin alko vastaamaan sitä mielikuvaa, mihin ajattelinkin lentäneeni. Ihana turkoosi meri, hiekkaranta, palmuja ja aurinko möllötti taivaalla. Mentiin sinne hetkeks pötköttelee, kun vihdoin aurinkoki paisto kunnolla. Käytiin myös vähä pulikoimassa. Jaloissa vaan pyöri kaikkia ällöjä kasveja. En uskaltanu kovin pitkälle siitä rannasta lähteä, heti kun tuli vähänki isompi aalto, tuli jo kammo siitä hiekkasukelluksesta. Ei toista sellasta, kiitos vaan. Käytiin myös siinä rantabaarissa syömässä. Siinä oli heti koira tuijottelemassa ja kissa yrittämässä lautaselle.

Käytiin vielä ihmettelemässä rantaa toiseen suuntaan ja sit takas bungaloweille. Pikanen kyläkierros, pieni kylä, sitä päätietä vaan käveltiin jonkun matkaa. Aiempi safka ei ollu kovin ihmeellinen, ni oli taas nälkä. Mentiin sitä tien pätkää moneen kertaan ees taas kun mietittiin mihin mentäis syömään. Päädyttiin pizzeriaan. Otettiin jälkkäritki, creme brulee ja joku banaani. Se banaani ku tuotiin Tonyn eteen, samalla tuotiin napsullinen alkoholia ja stenkku ja tada, banaani on tulessa. Ilmeisesti liekitetty banaani. Mut ne liekit vaan oli ja oli, eikä sammunu ollenkaan. Sieltä jo  joku henkilökunnasta tuli leikillään vaahtosammuttimen kanssa, mut Tony oli just saanu puhallettuu sen sammuksiin.

Tiistai 23.2.2016

Yöllä sato taas kaatamalla. Aamupala olikin erilainen kuin yleensä, ei haettukaan ite mitään, vaan henkilökunta toi, mitä valittavissa olevista haluttiin. Nyt tosiaan tuli sitä englantiakin, omistajista mies puhu niin selkeetä lontoota, että minäki ymmärsin lähes kaiken. Se olikin sitten varmaan eka ja vika kerta tällä reissulla. Se neuvo meijät johonkin toiselle rannalle, 1,5 km päähän. Kuulemma parempi uimapaikka yms. 

Mentiin sinne siis. Ohjeistusta tuli niin paljon, että osa ehti mennä ohi, joten oltiin vähän epävarmoja mihin mennä. Kysyttiin neuvoakin matkalla, mutta silti loppumatka oltiin vähän hukassa. Matkalla oli hopeinen portti, jossa luki, ettei siitä saa kulkea, mutta molemmat neuvojat käski mennä siitä vaan läpi. Löyty se rantakin sitten. Pienempi, mutta erilainen, kun se missä eilen oltiin. Siellä oli paljon aurinkotuoleja ja muutama rafla. 

Se kohta, mihin leiriydyttiin ja mistä mentiin pulikoimaan, ei ollu ihan paras mahdollinen. Heinää pohja täynnä ja jalkoihin vaan kietoutu kaikenlaista. Mietin vaan, et miten niin parempi paikka. Kateltiin, kun yhdessä kohdassa oli useampikin uimari, Tony kävi siellä kokeilemassa ja oli paljon parempi kohta. Kävin itekin siellä sitten, pohja ihan puhdas, mitään ei kietoutunu jalkoihin ja varpaat näki vaikka oli vyötäröön asti vedessä. Siellä oli korallia tai jotain, josta pysty kiipeämään yli, mutta siellä oli myös ihan polku, josta pääsi kävelemään korallin toiselle puolelle. Mä en uskaltautunu mun hiekkasukelluksen jälkeen sinne toiselle puolelle, mutta Tony meni. Siihen ois voinu jäädä lillumaan loppupäiväks. 

No sitten alko jo iho punottamaan ja ilma synkkenemään, niin mentiin syömään. Tulikin pieni sade. Lähtiessä käytiin vielä ihmettelemässä rannan reunaa, löyty joku simpukka, jossa olikin vielä asukas. Ihmettelin sitä, niin löyty joku möykky, jota mä ainakin luulin kovettuneeks hiekkakököks, mutta sepä liikkukin. Se niinku hengitti ja pulpautti vedet ulos. Vierestä löyty toinen paljon isompi sellanen myös. Se oli piilossa, niin ei selvinny mikä otus se oli. Sieltä pois kävellessä vaan ihastelin, kun oli niin rauhallinen ja vähän sellanen maaseutufiilis. Ei juuri ketään missään ja ihan hiljasta. 

Ehkä sitä vähän tuli kärtsättyä. Rasvaa kyllä oli, mutta ehkä sitä ois voinu lisäillä uintien välissä.. Toisaalta se oli kyllä ihan onnetonta, joku kuivasumu. No todella kuiva kyllä olikin, siitä ei levityksen jälkeen enää tienny, mihin oli laitettu. Huono ostos, mutta eipä ollu Cittarilla muuta tarjota tähän hätään. 

Mietittiin, et mitä tehdään huomenna, jäädäänkö bungaloweille (jos on tilaa), vai lähdetäänkö eteenpäin. Mä olin rannasta niin haltoissani, että oisin mielummin jääny sinne vielä yhdeksi yöksi, mutta Tony ei innostunut ajatuksesta. Samana päivänä pitäis kuitenkin matkata takaisin Puerto Plataan, mutta kun näistä kulkimista ei oikein voinut olla varma.

Illalla käytiin pyörimässä taas, et mihin mentäis syömään. Todettiin kyllä et kummallakaan ei oo yhtään nälkä. Käytiin kaupassakin kääntymässä, mut lähdettiin sieltä tyhjin käsin. Eikä tosiaan menty syömäänkään. Takasin bungalowiin ja joskus jo ennen kymmentä pötköttelee ja siihen sitte nukahdettiin.

Keskiviikko 24.2.2016

Jalat oli kyllä ihan syödyt, kai niitä yöllä oli syöty. Tervetuloa malaria. 
Arvottiin vielä aamullakin, mitä tehdään. Kysyttiin onko bungaloweissa vielä tilaa yhdeksi yöksi. No eipä ollut. Hotellin pitäjä kyseli mitä tehdään ja mihin mennään, kun siellä ei ollut tilaa. Kun sanottiin, että ehkä Sosuaan, se suositteli ennemmin Cabaretea. Päätetiin lähteä sinne Cabareteen. Sitä ennen kuitenkin pikavisiitti rannalle, muka tasottamaan eilisiä bikinirajoja. Jäi aikalailla suunnitteluosastolle, koska vesi oli niin korkealla, ettei siihen hiekalle oikein sopinut mennä pötköttelemään. Siinä sitä oltiin melkeen jalkakäytävällä sitten. Jäi kyllä todelliseks pikavisiitiks puolivarjossa.

Kamat kasaan ja menoks. Hotellin edestä otettiin tämä tämmöinen guagua, bussi olevinaan. Pakettiauto, johon kerättiin matkan varrelta porukkaa, torvi soi ja kuski huuteli ”Samana, Samana?!” Alkumatka oli melko hidasta, kun autoa yritettiin täyttää. Yhteensä matkaan meni aikaa noin tunti. Siinä olis turha lähtee kiireellä sellasella matkaamaan, kun ei tiedä millon sitä päästään kunnolla etenemään. Samanassa oltiin siis klo 12, seuraava bussi Cabareteen lähtee klo 14. Istuskeltiin puistossa ja käytiin vähän syömässä. Sit bussiin. Se olikin pieni ja todella ahdas. Kahden hengen penkki oli mun mielestä lähinnä puolelletoista henkilölle, melko tiivis ja hikinen tunnelma oli. Ilmastointia ei ollut, ikkunoiden avaus toimitti sitä virkaa. Matka kesti neljä tuntia. Meijän edessä istuva mies lupas kertoa, kun meijän pitää jäädä pois. Tai kertoa kuskille, kun pitää pysähtyä. Vieressä istuva ruotsalainen tyttö toimi tässä välissä tulkkina.

Hotelli näytti ihan hotellilta aulassa. Tai no sekin oli bungalow, paikan nimi oli Kaoba. Oli siellä ihan hotellihuoneitakin. Pihalla allas ja paljon enemmän mökkelöitä, kun edellisessä paikassa. Huone ei kovin kummonen ollu ja siellä oli joku outo, vahva paha haju, ehkä home. Lähettiin saman tien kattelee rantsuun, kun vielä näki jotain. Matkalla sinne yritettiin taas kaupitella kaikenmoisia retkiä. Retkiä ei nyt kerenny, joten sama tyyppi oli sitä mieltä, että vikan illan kunniaks pitäis vähän ottaa Mamajuana-napsut. Yritti kaupitella yhtä pulloa 20 dollarilla. 15 $, 10 $. Sit jo siirryttiin euroihin, Tony sai sovittua hinnaks 5 €. Mut sitten vaihdettiinkin pesoihin, 300 DOP. Makso 500 setelillä, ni sitte alko kaupankäynti kun olikin isompaa rahaa. No loppujen lopuks sillä 500 pesolla sai kaks pulloa. Ne halus veljensä kanssa vielä kuvan meijän kanssa, koska oli niin spessu kauppa. Sit vihdoin rannalle, maistettiin vähän mitä tuli ostettua. Se on siis viinin ja rommin sekotusta, jossa on myös hunajaa ja puun kuorta. Kaupoissa myytiin paljon pulloja, joissa oli pelkkiä kepakoita. Ilmeisesti litkut lisätään itse. Noh se oli ihan ok. 

Hetki siinä hengailtiin kattelee vaaleenpunasta taivasta ja sit syömään. Rannalta valittiin joku rafla, ei tiedetty yhtään mikä se oli, kun ei ollu listoja ulkona. Sepä olikin pizzeria. Uskaltauduin tilaamaan pizzan, koska maha ei ollu muistakaan vehnähommista pistäny pahakseen. Saatiin loput mukaan, mitä ei jaksettu syödä, ihan kysymättä. Käpöteltiin vielä rantaa ees taas, kunnon valaistukset joka raflassa, oli ihan siistin näköistä. 

Sit hotellille. Ovella vastassa oli torakka. Hyi. Aiemmin jostain putos Tonyn päälle sisilisko. Kateltiin vähän huonetta, löytyykö muita ylläreitä. Vessassa ja ulkopuolella kulki muurahaisia jonossa, mutta ne nyt oli pienempi ja vähemmän pelottava paha, kun torakat. Joku tuhatjalkanen hiippaili pitkin lattioita. Musta tais tulla vähän vainoharhanen noitten öllimöllien jälkeen. Ulkona oli taas jotku pippalot meneillään, just siinä meijän mökkelön kohdalla vielä. Musa pauhas kovaa, kyllä se klo 23 jälkeen joskus loppu.

Torstai 25.2.2016

Vessasta löyty torakka. Annoin Tonylle vallan toimia sen kanssa. Sängyn vierestä löyty tuhatjalkanen. En jotenkin yhtään viihtyny siellä sisällä, onneks oltiin siellä vaan yks yö. Toivoin vaan, ettei reppuun oo eksyny mitään matkakavereita tuliaisina.

Menin altaalle ottaa vähän arskaa aamupäivällä. Emmä siellä kovin kauaa ehtiny olla, kun piti jo luovuttaa huone. Jätettiin reput respaan, ettei tartte koko päivää kuskata niitä mukana. Huoneen luovutus siis klo 13 ja kone lähti 23:35.

Käytiin kaupasta hakemassa jätskit ja käpöteltiin siellä kylillä. Löyty joku polku palmujen keskellä, mentiin siitä ja päädyttiin rantaan, toisee päätyyn, missä eilen pyörittiin. Siellä ei sillon muita ollutkaan, joku yksittäinen leijalautailija. Oltiin siellä petollisessa tuulessa polttamassa ittejämme. Jatkettiin rantaa pitkin toiseen päähän. Keräilin pikkukiviä, mistä kovasti suunnittelin jotain koruhommia tekeväni. 

Sit pötköteltiin varjossa, kuulemma punotin siihen malliin. Taas jatkettiin, mentiin johonkin rantabaariin juomaan, että pääsee vessaan. Samalla päädyttiin syömään tacot, kun oli tarjous. Ja taas matka jatku. Käytiin vaihtamassa rahaa, että päästiin vielä taksilla lentokentälle. Siinä samalla Tony sopikin jonkun kanssa kyydin kentälle. Tulee hakemaan meidät hotellilta 20:45. Sit mietittiin syömistä, käytiin jossain rantaraflassa. 

Sitte pikkuhiljaa hotellille hakemaan kamoja. Kyllä sen seittemän tuntia jotenkin sai kulutettua. Loppuaika alko tuntumaan jo pitkästyttävältä, kun vaan odottaa et joko. Taksikuski tuli ensin mopolla tarkistamaan, ollaanko paikalla. Haki auton ja tuli parin minuutin päästä hakemaan meijät. Ikkuna meni sisältä ihan huuruun, kovasti se yritti käsillä sitä pyyhkiä. Sitte se pysähty tien sivuun, nousi autosta ylös ja alko paidallansa hinkkaamaan ikkunaa ulkoota. Siis sillä mikä sillä oli päällä. Iso maha vaan hylly siitä ikkunan läpi meille. Se tuli takas autoon ja höpisi ”not good, not good”. Sitten. Se nykäs paidan pois päältä ja hinkkas sillä sisäpuolelta ikkunaa. Naureskeltiin vähän sille sen toiminnalle, se ite myös. Siinä se sitten ajellessaan puki paidan päälle. Kentällä oltiin ysin jälkeen. Siellä se odottelu meni suht nopsaan. 

Lähtöselvitystä kun aiemmin tehtiin, valittavissa oli paikat riveiltä 24 tai 31. Tony oli tarkkasilmäisenä huomannut, että Economy Comfort-rivejä oli ehkä viisi. Päätettiin ottaa siis rivi 24 ja toivottiin, että isompi jalkatila ja kuulokkeet olis taas tarjolla. Ja nehän oli. Viimenen mukavuusrivi, onneks valittiin se. Koneessa nukahdin melkeen saman tien, mutta eipä sitä kauaa kerinny koisimaan, kun tuli ruoka. Sen jälkeen yritin taas nukkua, mutta niin teki muutama muukin ja kone raikas kuorsauksia. Sopivasti vielä mun takana oleva kuorsas niin antaumuksella, että mulla meni aivan hermot. Korvatulpat ei auttanu yhtään. Loppujen lopuks nykäsin korvatulppien kanssa kuulokkeet korville, niin vähän vaimeni. Tosin ne tulpat oli liian isot, eikä ne meinannut pysyä korvilla. Melko katkonaista oli silti uni, kun tuli kuulutuksia ja lisää ruokaa. Kone oli 20 minuuttia etuajassa, joten lentomatka oli tasan 9 tuntia. Suju paljon sutjakammin, kuin menomatka, nyt kun oli kellonkin puolesta järkevää nukkua koko matka. 

Loistoreissu, lämpöö ja maisemia riitti. Kelpais varmaan sullekin!

Tähän loppuun vielä kartta meijän kiertelyistä. Ehtii sitä viikossakin vaikka mitä!

Autonhakureissu Saksaan 13.-17.1.2016

Päätin näin puolen vuoden jälkeen laittaa reissuraporttia tänne blogiin. Tuskin tätä enää kukaan alkaa lukemaan, mutta onpahan nyt jossain sitten näkösällä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Ajattelin muutenkin alkaa laittamaan näitä reissutarinoita ihmisten luettaviksi, sellaiset kun joka tapauksessa kirjotan, voi sitten vuosien päästä taas lueskella kaikki hölmöyksiä :) 

Saksa - Puola - Liettua - Latvia - Viro

Autonhakureissu, autovuokraamossa työskentelevän poikaystäväni, Tonyn työkeikka. Asiakas muutti Saksaan, vei muuttotavaransa pakettiautolla Saksaan ja jätti auton sinne. Jonkun se pitää hakea pois, tällä kertaa me pääsimme matkaamaan ja hakemaan sen takaisin Suomeen. 

Keskiviikko 13.1.2016

Tony tuli hakemaan mut, sillä oli joku lentokentälle menevä auto. Ei tarvinnu julkisilla alkaa arpomaan, kelikin kun oli huono. Saatiin silti kiire aikaseks. Lento lähti 10:25. Lentokoneessa meijän paikat oli eri riveillä. Kone oli kuitenkin sen verran tyhjä, että päästiin istumaan vierekkäin. Ensimmäinen lento kestin vaan tunnin, meillä oli välilasku ja koneen vaihto Riikassa. Toisella lennolla meillä oli taas eri riveillä paikat. Se kone olikin ihan täynnä, niin ihan jonkun vieraan viereen joutu istumaan. 

Frankfurtissa seikkailtiin pitkin lentokenttää, että löydettiin oikea ovi ulos. Mentiin junalla Frankfurtin päärautatieasemalla ja sieltä otettiin toinen juna Offenbachiin, missä meidän ensimmäisen yön hotelli oli. Hotelli näytti ulos ja käytävillä hienommaltakin paikalta, mutta hinta-laatu-suhde ei nyt ihan ollut kohdillaan. Oli se ihan ok, mutta ei todellakaan 150 e arvoinen. Eikä hinta sisältänyt edes aamupalaa. 

Lähdettiin melko pian jatkamaan matkaa. Etsittiin ruokapaikkaa ja pitkän arpomisen jälkeen päädyttiin johonkin thaikkuraflaan. Annos oli hyvä ja valtava. Nälkäisten ruokinnan jälkeen lähdettiin takasin Frankfurtin keskustaan, siellä pikainen katselmus nähtävyyksiin. Kaupan kautta hotellille ja nukkumaan.

Torstai 14.1.2016

Koska oli pyydetty gluteeniton aamupala, mulle oli kaikkee spessuu. Oli kyllä kaikkia vegaanijuttujakin, ni mietittiin, et oliko niillä epäselvyys mikä free piti olla. No hei, ainakin oli valinnanvaraa muroissa ja levitteissä.

Yllätys, saatiin kiire aikaseks! Mut ehdittiin sittenkin jo edelliseen junaan Frankfurtiin. Meillä oli sitten 45 min aikaa seuraavaan junaan. Meinattiin mennä johonkin lähistölle pyörimään, kun edellinen päivä oltiin oltu pelkässä pimeydessä siellä. Bongattiin kuitenkin siitä asemalta pienoisjunarata ja jäätiin sitä ihmettelemään niin pitkäksi aikaa, ettei enää kannattanut lähteä muualle. Puolen tunnin junamatka Limburgiin, missä paku meitä jo odotti.

Kymmeneltä lähdettiin ajamaan kohti Puolan Wroclawia, ajoajaksi navigaattori näytti 6 h 45 min. Päästiin motarille ja kummasteltiin mikä on nopeusrajotus, kun missään ei oo mitään kylttejä. Että saako nyt ajaa niin lujaa kun haluu. Ilmeisesti näin, koska jengiä paahto tuhatta ja sataa ohi, melkeen itteeki pelotti. Päätettiin kokeilla paljonko Transit kulkee. 160 km/h – alamäessä. Saksassa oli ihan kesä, aurinko vaan paisto. +5 ⁰C tuntu yllättävän lämpimältä -15 ⁰C jälkeen. 

Wroclawissa seikkailtiin ja etittiin hotellin parkkista. Ajeltiin siellä kortteleita ympäriinsä moneen kertaan. Vihdoin löyty. Hotelli oli vähän toista luokkaa, kun edellinen. Tosi iso huone, siisti ja hintakin rahapussille sopivampi, 41 e sisältäen parkin ja aamiaisen. Tony laitto Wroclawissa asuvalle kaverilleen viestiä, josko nähtäis sitä illalla. Käytiin syömässä Emilin suosittelemassa raflassa. Ulkopuolella kummastelin kun listalla oli kaikkea jännittävää, mm. kania ja hanhea. Totesin myös että minähän en mitään hanhea syö, mutta kai sieltä jotain syötävää löytyy. Tony tilas kania, Emilin suosituksesta sekin. Mä luulin tilanneeni vuohta, mutta lautasella olikin hanhea. Goat, goose, melkein sama. Oli silti tosi hyvää. Safkan jälkeen sain Emilille kasvot, kun nähtiin se baarissa, missä oli joku internationaali miitinki meneillään. Siellä oli myös joku ruotsalainen ja suomenruotsalainen. Parit juotiin ja lähettiin takasin hotellille. 

Perjantai 15.1.2016

Päästiin lähtemään vasta 11 aikaan. Aamupalalla kun oltiin, sato lunta, mutta lähtiessä ei enää, onneks. Eikä sekään kyllä maahan jääny. Ei paljon naurattanu, kun laitettiin naviin Liettuan hotellin osote. Ajoaika pikkasen vajaa 10 h, perillä Liettuan aikaan 22:10. Matkalla kuitenkin pysähdyksiä, joten todellinen aikahan oli paljon myöhemmin. Nopeusrajotuksia ei taas näkyny missään, niin ei ollu mitään havaintoo, paljooko saa ajaa. Henkilöautot paahto taas tuhatta ja sataa ohi, pakut puolestaan körötteli. Kyselin iskältä josko vois Googlailla Puolan rajotuksia. Ilmeisesti se oli 120 km/h. Piti lähtee metsästää bensistä, kun tien varressa luki, että seuraava on 6 km päässä, ja siitä seuraava 100 km päässä. Mittaristossa luki, että jäljellä olevalla menovedellä pääsee n. 60 km. Bensikseltä lähdettiin eri suuntaan mistä tultiin, toivottiin että navi löytää pian uuden reitin. Pitkän matkaa ajeltiin ja navi vaan huutaa, että käänny takaisin. Just kun oltiin kääntymässä, löytyi uusi reitti. 13 km päässä käännös. Joo olihan siinä, mutta sen jälkeen tuli 34 km seuraavaan käännökseen. Melkosta pikkutietä, monen eri kylän läpi. Sitten tuli 24 km, 14 km, 6 km, muutama pikkupätkä, 9 km, 7 km. 

Sit vihdoin takasin ihmisten ilmoille! Johan siinä kertykin yli 100 km maaseutumatkailua. Positiivista kuitenkin, että perilläoloaika ei kiertoajelun aikana muuttunut pidemmäksi. Tietullin jälkeen päästiin motarille. Aika pian kuitenkin koukattiin huoltsikalle, Tony tais haluta mulle ruokaa, etten ala kiukuttelee ja muutu hirviöks, niinkun edellisenä päivänä. Arvottiin siellä ikiajat, käydäänkö Burger Kingissä, vai pärjätäänkö kaupan antimilla. Burger Kingissä ei saanut gluteenitonta sämpylää, mutta otin sitten ranskalaiset ja kaupasta vähän muuta evästä. Matka jatku.

Todella huono ajokeli, rajotus 140 km/h, mutta mittarissa 70-80 km/h. Sitä vauhtia ei kauaa jatkunut, kun tuli todellinen stoppi. Hirvee suma. Täysin pysähdyksissä tai mateluvauhtia. Oli kiva katella, kuinka perilläoloaika vaan kasvaa ja kasvaa. Sumaa kesti tunnin, päästiin siinä ajassa kuuden minuutin matka. Vau. Varsinaista syytä ei näkynyt, mutta eiköhän siellä joku ollut torveloinut tieltä pois tai toisen auton perään. Ennen suman loppumista näytti hyvältä, kun oikealla kaistalla oli enää pelkästään rekkoja, joista osa oli jo sammutettu. 

Pimeydessä ajoa, hullut puolalaiset ohitteli miten sattuu. Kymmenen aikaan vaihdettiin kuskia. Vähän kyllä jännitti, kun täysin vieras auto, huono ajokeli ja vieras maa. Ihan hyvin meni, alkoi kyllä jo puuduttamaan, vaikka mun ajo kestikin vaan kolme tuntia. Vihdoin oltiin Kaunaksessa, siinä pimeydessä näytti tosi nätiltä, silta joen yli, rakennuksista heijastu valot veteen. Jostain kumman syystä ei pysähdytty kuvaamaan.. Vaihdettiin vielä vähän ennen hotellia uudelleen kuskia, ihan vaan kaikkien hermojen säästämiseks. Ja ihan hyvä että vaihdettiinkin, koska hotellin parkkis oli melkosen ahdas. Suju sen jättiläisen venkslaaminen Tonylta varmaan pikkasen sutjakammin kun meikäläisellä ois menny. Varsinkin, kun nälkä alko taas iskemään. Niin, tämähän päivä elettiin banaanilla, ranskalaisilla ja Snickersillä. Huikee saldo.

Oltiin tosiaan yöllä klo 2 perillä, eli 12 tuntia autossa istumista, matka-aika yhteensä 14 tuntia (tunnin pysähdys ja tunnin aikaero). Hotelli oli todella siisti ja hieno, harmiteltiin että just siinä hienoimmassa hotellissa käydään vaan nukkumassa. Sekin makso vaan 45 e, sisältäen aamupalan ja parkin.

 

Lauantai 16.1.2016

Koska oltiin vasta yöllä perillä, ei edes alettu kyselemään mitään gluteenittomia aamupaloja. Eipä tuo hirveesti haitannut, kun oli niin kattava aamiainen, että löysin kyllä syötävää. 

Ajoaika ja saapumisaika Tallinnaan oli jo vähän inhimillisemmät, kun eiliset. Perillä 19:30, ajoaika 7 h 40 min. Ajokelikin oli huomattavasti parempi, ei räntää, vaan pakkasta -13⁰C. Liettuassa oli älyttömän kaunis talvipäivä, aurinkoinen ihana. Puut oli kuin kuorrutettu lumella, tosi nättiä. Kamerasta löyty miljoona samanlaista kuvaa. Se hienous jatku vielä aika pitkälle Latvian puolelle. Olin aivan haltioissani. Valkoset puut, sininen taivas ja auringonpaiste.

Latvian läpiajo meni huomattavasti kivuttomammin, kuin Puola. Ei paljon pysähdelty matkalla, pari vessataukoo ja siinä se, eilisillä eväillä mentiin. Tallinnassa perillä oltiin kahdeksan maissa. Mielenkiintonen paikka, huone jossain kellarissa, kierreportaita, rappusia, lisää rappusia. Huone oli aika pieni, mutta ihan kotoisa. Melko saman tien lähdettiin syömään. Tonylla oli mielessä joku intialainen rafla. Käytiin siellä, ruoka oli hyvää. Mietittiin josko mentäis käymään jossain juomassa yhdet tai kahdet. Todettiin kuitenkin, että taidetaan olla vanhoja ja väsyneitä, joten mentiin lyhyen kiertelyn jälkeen hotellille. 

Sunnuntai 17.1.2016

Köyhäks jääneen aamupalan jälkeen mietittiin mihin mentäis. Ehdotuksia oli Vanha kaupunki ja jotkut kalliot. Valitsin kalliot, sinne kun ei ihan normi viinanhakureissulla tulisi lähdettyä. Korkea kallio, kauhea pudotus ja meri. 

Oli hienon näköstä, mut tosi kova tuuli. Jatkettiin vielä eteenpäin, jossain piti olla ranta. No ei paljon näkynyt, eiköhän se polku ollut lumen peitossa. Ajeltiin pitkälle ja päädyttiin pikkuteiden jälkeen johonkin venerantaan. Kävin pikasesti kuvaamassa. 

Sitten lähdettiin takasin. Tallinnan ja Viron isoin kauppakeskus, Rocca Al Mare. Molemmille muutamat vaateostokset ja sitte Prismaan. Johan me taas saatiinkin kiire aikaseks, yllätys yllätys. Oltiin ”myöhässä” satamasta. Kauheella kiireellä… jonottamaan. Auto ajettiin kyljestä sisään, toiseen kerrokseen, enpä oo ennen moista nähny. Vähän jännitettiin, kun oli niin korkea auto ja tila oli aika matalan näkönen. Laivalla mentiin johonkin käytävälle kököttämään ja pelaamaan laivanupotusta. Pois lähtiessä tullin henkilöitä oli vahtaamassa. Ensimmäisen henkilön ohi ajettua heitin, että ”eipä oltu ennakkoon profiloitu kohde”. Mutta eiköhän seuraava henkilö napannut meidät sivuun. Kyseli missä on oltu ja mitä on tehty, kurkisti takakonttiin. Mietin että näytti varmaan hyvältä, kun isolla pakettiautolla ja takana on pari laatikkoa siideriä. Haha.

Hei hyvä reissu oli, vaikka olikin melkosta autossa istumista ja tollanen perus turistointi jäi melko vähälle.