Kytättiin Tonyn kanssa äkkilähtöjä lämpimään. Sunnuntaina päivällä näky lennot Dominikaaniseen tasavaltaan 495€, mutta päätettiin odotella, josko tulis jotain muuta vielä. Illalla saman lennon hinta oli tippunut 295€, joten päätettiin toimia ja ostaa se. Kummallakaan ei ollut mitään tietoa paikasta.
Torstai 18.2.2016
Meillä olikin koneessa loistopaikat, business-luokan ja välikäytävän jälkeen ekat paikat. Edessä ei siis ollut ketään, joten jalkatilaa oli vaikka muille jakaa. Lisäksi paikat oli Economy Comfort, mitkä normaalisti maksaa 60e lisää. Ne nyt vaan oli ollut viimeset vapaat vierekkäiset paikat lähtöselvitystä tehdessä. Penkeillä odotti peitto, tyyny, kuulokkeet ja pussukka, jossa oli mm. sukat, silmälaput, korvatulpat ja hammasharja. Lisäksi oli ruudut nenän eessä, josta pysty kattomaan leffoja, sarjoja tai pelaamaan.
Lentokone oli iso, A330, jossa penkkejä oli vierekkäin kaksi, neljä ja kaksi. Ruudussa näky kaikkea infoa, matka-aika 10 h 50 min, etäisyys Puerto Plataan 8400 km, lentokorkeus vajaa 12 km, ulkona -62⁰C, lentonopeus 860 km/h. Matkalla oli pientä turbulenssia. Näytöissä näky myös eri mittareita, yhdessä lukemat hyppeli kyllä niin päästä toiseen turbulenssin aikana.
Oli kyllä puuduttavan pitkä matka. Ei viittiny matkalla pahemmin nukkua, kun kone laskeutuu yöllä, muuten ei ehkä tulis yöllä nukuttua. Vihdoin perillä 23:30 paikallista aikaa. Siellähän aika oli GMT -4, eli kuusi tuntia vähemmän kuin Suomessa. Otettiin kentältä taksi hotellille. Taksina toimi Toyota Previa, just tältä vuosituhannelta. Coco Hotel Sosúassa, oltiin varattu sieltä kolme yötä, 108 e deluxe huoneessa. Oli vaan aavistuksen kalliimpi kuin normaali ja siellä oli jääkaappi. Nojaa ei nyt mikään kummonen huone. Käytiin vielä hotellin baarissa yksillä. Saatiin heti juttukavereita, olisko ollu britti ja saksalainen. Kauheesti kyselivät mistä tullaan ja muutenki Suomesta.
Perjantai 19.2.2016
Lähdettiin ettimään jotain aamupalaa. Päädyttiin lähimmälle rannalle. Kova tuuli ja aallokko, salossa oli punanen lippu. Alko tulemaan taas pisaroita. Oletettiin, että kohta ryöpsähtää oikeen kunnolla, joten mentiin siinä rannalle olevaan raflaan. Melko hintavaa oli, mutta siinä silti syötiin. Eikä se sade ikinä sitten kunnolla tullutkaan. Sit lähdettiin kattomaan jatkuuko ranta jonkun ulokkeen takana. Aikamme seikkailtuamme löydettiin paljon isompi ranta. Köpöteltiin se sitten päästä päähän ja takaisin.
Seikkailtiin kaduilla ees taas. Paljon safkapaikkoja ja yökerhoja. Oli hassua, kun baarit oli muka sisällä, mut niissä ei kuitenkaan ollu ovia tai ikkunoita. Etittiin jotain raflaa, missä ois Wi-Fi, niin pyörittiin samoja katuja moneen kertaan. Käytiin yhdessä bissellä ja surffaamassa. Iltapäivällä takasin hotellille kaupan kautta. Samat äijät istu hotellin baarissa lähtiessä ja tullessa.
Koko päivän oli ihan pilvistä ja tuulista. Otettiin pikkupäikkärit. Noh voin kertoo ettei jääny ihan pieniks. Viiden aikaan mentiin pötköttelemään, heräiltiin vähän välii, mut jostain syystä vaan jatkettiin unia. Sittehän se kello olikin jo niin paljon, että pitäs mennä nukkumaan. Toinen samanlainen tai vähän pitempikin setti siihen perään.. Mikään ei varmaan oo lauantaiaamuna aikasin auki ja ite herää varmaan viimestään kuudelta.
Lauantai 20.2.2016
Otettiin tuolit ja juomat ja samantien alkokin taas tulemaan vettä. Ei paljon, mutta kuitenkin. Arvoin ikiajat et meniskö pulahtaa veteen vai ei, koska kovat aallot ei oo mun juttu. Sain ikiaikojen päästä suostuteltuu Tonyn mun kaa mereen. Eka aalto yritti molemmilta viedä housut, ku ei oltu päästy tarpeeks pitkälle. Sit sain jutun juonesta kiinni ja siitä tuli ihan hauskaa. Hauskaa siihen asti, kunnes oli tulossa iso aalto, joka tuli aiemmassa kohtaa kun edelliset, eikä siihen ehtiny varautua samallai. Sinne män, pieni Heidi isossa aallossa. Uppeluksissa täysin. Just kun olin tokenemassa siitä, tuli uus aalto ja siellä menin taas uppelukissa. Tuli vähän sellanen Villivirta-deja vu jostain ala-asteelta, kun jäi uppeluksiin pyörimään. Kuulin vaan ku joku nauraa räkättää jossain, olettavasti mulle. Tony tuli nostamaan mut sieltä kykkimästä. Tässäpä ehkä se syy, miksen ikinä oo ihan hirveesti innostunu merestä, miks se on pelottava. Emme kohtaa taas hetkeen. Tai ehkä jos on paljon tyynempää. Oli sellanen hiekkasukellus, tukka aivan täys hiekkaa. Ja niin oli kyllä joka paikassa muuallaki. Bikinitki oli missä sattuu. Hävetti. Poistuimme merestä siltä erää. Hotellilla suihku, mut silti tuntu et hiekkaa oli kaikkialla.
Lähettiin ettimään safkapaikkaa. Oli taas vaikeeta. Matkalla bongattiin lentokoneessa vieressä istuneet pojjaat. Safkaks tilasin jostain käsittämättömästä syystä jotain merenelävärisottoa. Toivoin kai et ne eläväiset ois ollu kaloja. No ei ollu. Ei uponnu, oli oikeesti vaikeeta saada alas sitä ruokaa. Sit takasin hotellille ja nukkumaan.
Hiekkaa on joka paikassa. Paljon.
Sunnuntai 21.2.2016
Lähdettiin kohti pääkaupunkia, Santo Domingoa klo 10:20 lähtevällä bussilla. Kateltiin vähän siinä pihassa, että tollako me mennään koko 4,5 tuntia, sellanen 11-paikkanen pikkubussi. Sinne sitte vaan. Puolen tunnin matkan jälkeen tultiin bussiasemalle, missä oli vaihto ihan oikeeseen isoon bussiin. Siellä sitten loput tunnit.
Taksit oli kaikki kyllä ihan hirveessä kunnossa. Ikivanhoja Toyotoita, jotka oli melko kolaroituja ja joissa oli hyvin todennäkösesti yks tai useampi osa eri värinen. Mun romuralliautotki on ollu paremmassa kunnossa, kun ne taksit.
Perillä otettiin taksi, kuski jo kerto hinnanki, mut alko sitte miettii et mihin oltiinkaan menossa. Osotetta tarkisteltiin moneen kertaan. Ajo kyllä sellasen slummialueen läpi, että huhhu. Toivo vaan, että hotelli on kaukana sieltä. Yöpaikkana Hotel Antiguo Europa.
Hotellihuone ei ollu kovin kummonen, mut ainakin kunnon sänky Coco Hotellin hirvityksen jälkeen. Muuten hotelli oli kyllä hieno, oli iso kattoterassi ja aula tosi siisti. Lähettiin ettii jotain raflaa. Kuljettiin jotain kävelykatua, mikä oli täynnä erilaisia kojuja. Löyty joku ravinteli, missä ne ei kyllä puhunu sanaakaan englantia. Joku tuli ottamaan tilauksen. Hetken päästä joku toinen tuli kyselemään et mitä tilattiinkaan. Kohta tuli kolmas kyselemään vielä lisää. En tiä mitähän se ensimmäinen mahto sinne papereihinsa rustailla, kun melkeen kaikki piti kertoa uudelleen. Sekin oli kyllä kallis paikka.
Matkalla takas hotellille bongattiin siitä vierestä kunnon musisointia. Joku ilmaishäppeninki meneillään, käytiin kurkkaamassa. Sit mentiin googlailemaan meille seuraavaa hotellia. Oltiin siellä aulassa varmaan kaks tuntia ja musa vaan jatku. Hotellihuoneen ikkunastaki näky meiningit. Musa loppu vihdoin kymmenen jälkeen.
Maanantai 22.2.2016
Bussissa mentiin etupenkille, että näkee missä mennään. Ihan mielenkiintoset ajolinjat kaikilla. Siellä vaan ajellaan kahta kaistaa, tai puoliks vastaantulevien kaistalla. Ihan kivoja maisemia. Jossain kohti tie mutkitteli ihan huolella, tuli mutkasen tien varotusmerkkejä yks toisensa jälkeen. Matka kesti noin 2,5 tuntia. Perillä oli taksikuskit heti kyselemässä tarvitaanko kyytiä. Eka meinattiin ottaa guagua, eli pikkunen paikallinen bussi, mutta taksikuski sai puhuttua ympäri, et otetaan siltä kyyti. Kuulemma taksilla matka kestää noin 40 min, kun guagualla voi kestää jopa 1,5 tuntia. Väitti, että vaarana olisi myös, että tavarat pöllitään. Taksi makso 800 pesoa (≈16e). Kuski kerto matkalla myös jotain infoja, mikä oli kiva.
Perillä hotellilla henkilökunta ei puhunu sanaakaan englantia. Muistelin, että tässä paikassa oli lukenut että on kielitaitoinen henkilökunta.. No sehän selviskin, kun se haki viereisestä hotellista jonkun tulkkaamaan. Omistajat osaa kyllä englantia, mutta ne on nyt purjehtimassa. Hotelli, tai siis bungalow oli Bungalows of Las Galeras. Eli meillä oli oma mökkelö, irrallaan muista rakennuksista.
Melko pian mentiin rannalle, se näky siitä portilta, oli ehkä 200 metrin päässä. Ihana ranta, vihdoin alko vastaamaan sitä mielikuvaa, mihin ajattelinkin lentäneeni. Ihana turkoosi meri, hiekkaranta, palmuja ja aurinko möllötti taivaalla. Mentiin sinne hetkeks pötköttelee, kun vihdoin aurinkoki paisto kunnolla. Käytiin myös vähä pulikoimassa. Jaloissa vaan pyöri kaikkia ällöjä kasveja. En uskaltanu kovin pitkälle siitä rannasta lähteä, heti kun tuli vähänki isompi aalto, tuli jo kammo siitä hiekkasukelluksesta. Ei toista sellasta, kiitos vaan. Käytiin myös siinä rantabaarissa syömässä. Siinä oli heti koira tuijottelemassa ja kissa yrittämässä lautaselle.
Käytiin vielä ihmettelemässä rantaa toiseen suuntaan ja sit takas bungaloweille. Pikanen kyläkierros, pieni kylä, sitä päätietä vaan käveltiin jonkun matkaa. Aiempi safka ei ollu kovin ihmeellinen, ni oli taas nälkä. Mentiin sitä tien pätkää moneen kertaan ees taas kun mietittiin mihin mentäis syömään. Päädyttiin pizzeriaan. Otettiin jälkkäritki, creme brulee ja joku banaani. Se banaani ku tuotiin Tonyn eteen, samalla tuotiin napsullinen alkoholia ja stenkku ja tada, banaani on tulessa. Ilmeisesti liekitetty banaani. Mut ne liekit vaan oli ja oli, eikä sammunu ollenkaan. Sieltä jo joku henkilökunnasta tuli leikillään vaahtosammuttimen kanssa, mut Tony oli just saanu puhallettuu sen sammuksiin.
Tiistai 23.2.2016
Mentiin sinne siis. Ohjeistusta tuli niin paljon, että osa ehti mennä ohi, joten oltiin vähän epävarmoja mihin mennä. Kysyttiin neuvoakin matkalla, mutta silti loppumatka oltiin vähän hukassa. Matkalla oli hopeinen portti, jossa luki, ettei siitä saa kulkea, mutta molemmat neuvojat käski mennä siitä vaan läpi. Löyty se rantakin sitten. Pienempi, mutta erilainen, kun se missä eilen oltiin. Siellä oli paljon aurinkotuoleja ja muutama rafla.
Se kohta, mihin leiriydyttiin ja mistä mentiin pulikoimaan, ei ollu ihan paras mahdollinen. Heinää pohja täynnä ja jalkoihin vaan kietoutu kaikenlaista. Mietin vaan, et miten niin parempi paikka. Kateltiin, kun yhdessä kohdassa oli useampikin uimari, Tony kävi siellä kokeilemassa ja oli paljon parempi kohta. Kävin itekin siellä sitten, pohja ihan puhdas, mitään ei kietoutunu jalkoihin ja varpaat näki vaikka oli vyötäröön asti vedessä. Siellä oli korallia tai jotain, josta pysty kiipeämään yli, mutta siellä oli myös ihan polku, josta pääsi kävelemään korallin toiselle puolelle. Mä en uskaltautunu mun hiekkasukelluksen jälkeen sinne toiselle puolelle, mutta Tony meni. Siihen ois voinu jäädä lillumaan loppupäiväks.
No sitten alko jo iho punottamaan ja ilma synkkenemään, niin mentiin syömään. Tulikin pieni sade. Lähtiessä käytiin vielä ihmettelemässä rannan reunaa, löyty joku simpukka, jossa olikin vielä asukas. Ihmettelin sitä, niin löyty joku möykky, jota mä ainakin luulin kovettuneeks hiekkakököks, mutta sepä liikkukin. Se niinku hengitti ja pulpautti vedet ulos. Vierestä löyty toinen paljon isompi sellanen myös. Se oli piilossa, niin ei selvinny mikä otus se oli. Sieltä pois kävellessä vaan ihastelin, kun oli niin rauhallinen ja vähän sellanen maaseutufiilis. Ei juuri ketään missään ja ihan hiljasta.
Ehkä sitä vähän tuli kärtsättyä. Rasvaa kyllä oli, mutta ehkä sitä ois voinu lisäillä uintien välissä.. Toisaalta se oli kyllä ihan onnetonta, joku kuivasumu. No todella kuiva kyllä olikin, siitä ei levityksen jälkeen enää tienny, mihin oli laitettu. Huono ostos, mutta eipä ollu Cittarilla muuta tarjota tähän hätään.
Mietittiin, et mitä tehdään huomenna, jäädäänkö bungaloweille (jos on tilaa), vai lähdetäänkö eteenpäin. Mä olin rannasta niin haltoissani, että oisin mielummin jääny sinne vielä yhdeksi yöksi, mutta Tony ei innostunut ajatuksesta. Samana päivänä pitäis kuitenkin matkata takaisin Puerto Plataan, mutta kun näistä kulkimista ei oikein voinut olla varma.
Illalla käytiin pyörimässä taas, et mihin mentäis syömään. Todettiin kyllä et kummallakaan ei oo yhtään nälkä. Käytiin kaupassakin kääntymässä, mut lähdettiin sieltä tyhjin käsin. Eikä tosiaan menty syömäänkään. Takasin bungalowiin ja joskus jo ennen kymmentä pötköttelee ja siihen sitte nukahdettiin.
Keskiviikko 24.2.2016
Arvottiin vielä aamullakin, mitä tehdään. Kysyttiin onko bungaloweissa vielä tilaa yhdeksi yöksi. No eipä ollut. Hotellin pitäjä kyseli mitä tehdään ja mihin mennään, kun siellä ei ollut tilaa. Kun sanottiin, että ehkä Sosuaan, se suositteli ennemmin Cabaretea. Päätetiin lähteä sinne Cabareteen. Sitä ennen kuitenkin pikavisiitti rannalle, muka tasottamaan eilisiä bikinirajoja. Jäi aikalailla suunnitteluosastolle, koska vesi oli niin korkealla, ettei siihen hiekalle oikein sopinut mennä pötköttelemään. Siinä sitä oltiin melkeen jalkakäytävällä sitten. Jäi kyllä todelliseks pikavisiitiks puolivarjossa.
Kamat kasaan ja menoks. Hotellin edestä otettiin tämä tämmöinen guagua, bussi olevinaan. Pakettiauto, johon kerättiin matkan varrelta porukkaa, torvi soi ja kuski huuteli ”Samana, Samana?!” Alkumatka oli melko hidasta, kun autoa yritettiin täyttää. Yhteensä matkaan meni aikaa noin tunti. Siinä olis turha lähtee kiireellä sellasella matkaamaan, kun ei tiedä millon sitä päästään kunnolla etenemään. Samanassa oltiin siis klo 12, seuraava bussi Cabareteen lähtee klo 14. Istuskeltiin puistossa ja käytiin vähän syömässä. Sit bussiin. Se olikin pieni ja todella ahdas. Kahden hengen penkki oli mun mielestä lähinnä puolelletoista henkilölle, melko tiivis ja hikinen tunnelma oli. Ilmastointia ei ollut, ikkunoiden avaus toimitti sitä virkaa. Matka kesti neljä tuntia. Meijän edessä istuva mies lupas kertoa, kun meijän pitää jäädä pois. Tai kertoa kuskille, kun pitää pysähtyä. Vieressä istuva ruotsalainen tyttö toimi tässä välissä tulkkina.
Hotelli näytti ihan hotellilta aulassa. Tai no sekin oli bungalow, paikan nimi oli Kaoba. Oli siellä ihan hotellihuoneitakin. Pihalla allas ja paljon enemmän mökkelöitä, kun edellisessä paikassa. Huone ei kovin kummonen ollu ja siellä oli joku outo, vahva paha haju, ehkä home. Lähettiin saman tien kattelee rantsuun, kun vielä näki jotain. Matkalla sinne yritettiin taas kaupitella kaikenmoisia retkiä. Retkiä ei nyt kerenny, joten sama tyyppi oli sitä mieltä, että vikan illan kunniaks pitäis vähän ottaa Mamajuana-napsut. Yritti kaupitella yhtä pulloa 20 dollarilla. 15 $, 10 $. Sit jo siirryttiin euroihin, Tony sai sovittua hinnaks 5 €. Mut sitten vaihdettiinkin pesoihin, 300 DOP. Makso 500 setelillä, ni sitte alko kaupankäynti kun olikin isompaa rahaa. No loppujen lopuks sillä 500 pesolla sai kaks pulloa. Ne halus veljensä kanssa vielä kuvan meijän kanssa, koska oli niin spessu kauppa. Sit vihdoin rannalle, maistettiin vähän mitä tuli ostettua. Se on siis viinin ja rommin sekotusta, jossa on myös hunajaa ja puun kuorta. Kaupoissa myytiin paljon pulloja, joissa oli pelkkiä kepakoita. Ilmeisesti litkut lisätään itse. Noh se oli ihan ok.
Sit hotellille. Ovella vastassa oli torakka. Hyi. Aiemmin jostain putos Tonyn päälle sisilisko. Kateltiin vähän huonetta, löytyykö muita ylläreitä. Vessassa ja ulkopuolella kulki muurahaisia jonossa, mutta ne nyt oli pienempi ja vähemmän pelottava paha, kun torakat. Joku tuhatjalkanen hiippaili pitkin lattioita. Musta tais tulla vähän vainoharhanen noitten öllimöllien jälkeen. Ulkona oli taas jotku pippalot meneillään, just siinä meijän mökkelön kohdalla vielä. Musa pauhas kovaa, kyllä se klo 23 jälkeen joskus loppu.
Torstai 25.2.2016
Menin altaalle ottaa vähän arskaa aamupäivällä. Emmä siellä kovin kauaa ehtiny olla, kun piti jo luovuttaa huone. Jätettiin reput respaan, ettei tartte koko päivää kuskata niitä mukana. Huoneen luovutus siis klo 13 ja kone lähti 23:35.
Käytiin kaupasta hakemassa jätskit ja käpöteltiin siellä kylillä. Löyty joku polku palmujen keskellä, mentiin siitä ja päädyttiin rantaan, toisee päätyyn, missä eilen pyörittiin. Siellä ei sillon muita ollutkaan, joku yksittäinen leijalautailija. Oltiin siellä petollisessa tuulessa polttamassa ittejämme. Jatkettiin rantaa pitkin toiseen päähän. Keräilin pikkukiviä, mistä kovasti suunnittelin jotain koruhommia tekeväni.
Sit pötköteltiin varjossa, kuulemma punotin siihen malliin. Taas jatkettiin, mentiin johonkin rantabaariin juomaan, että pääsee vessaan. Samalla päädyttiin syömään tacot, kun oli tarjous. Ja taas matka jatku. Käytiin vaihtamassa rahaa, että päästiin vielä taksilla lentokentälle. Siinä samalla Tony sopikin jonkun kanssa kyydin kentälle. Tulee hakemaan meidät hotellilta 20:45. Sit mietittiin syömistä, käytiin jossain rantaraflassa.
Sitte pikkuhiljaa hotellille hakemaan kamoja. Kyllä sen seittemän tuntia jotenkin sai kulutettua. Loppuaika alko tuntumaan jo pitkästyttävältä, kun vaan odottaa et joko. Taksikuski tuli ensin mopolla tarkistamaan, ollaanko paikalla. Haki auton ja tuli parin minuutin päästä hakemaan meijät. Ikkuna meni sisältä ihan huuruun, kovasti se yritti käsillä sitä pyyhkiä. Sitte se pysähty tien sivuun, nousi autosta ylös ja alko paidallansa hinkkaamaan ikkunaa ulkoota. Siis sillä mikä sillä oli päällä. Iso maha vaan hylly siitä ikkunan läpi meille. Se tuli takas autoon ja höpisi ”not good, not good”. Sitten. Se nykäs paidan pois päältä ja hinkkas sillä sisäpuolelta ikkunaa. Naureskeltiin vähän sille sen toiminnalle, se ite myös. Siinä se sitten ajellessaan puki paidan päälle. Kentällä oltiin ysin jälkeen. Siellä se odottelu meni suht nopsaan.
Lähtöselvitystä kun aiemmin tehtiin, valittavissa oli paikat riveiltä 24 tai 31. Tony oli tarkkasilmäisenä huomannut, että Economy Comfort-rivejä oli ehkä viisi. Päätettiin ottaa siis rivi 24 ja toivottiin, että isompi jalkatila ja kuulokkeet olis taas tarjolla. Ja nehän oli. Viimenen mukavuusrivi, onneks valittiin se. Koneessa nukahdin melkeen saman tien, mutta eipä sitä kauaa kerinny koisimaan, kun tuli ruoka. Sen jälkeen yritin taas nukkua, mutta niin teki muutama muukin ja kone raikas kuorsauksia. Sopivasti vielä mun takana oleva kuorsas niin antaumuksella, että mulla meni aivan hermot. Korvatulpat ei auttanu yhtään. Loppujen lopuks nykäsin korvatulppien kanssa kuulokkeet korville, niin vähän vaimeni. Tosin ne tulpat oli liian isot, eikä ne meinannut pysyä korvilla. Melko katkonaista oli silti uni, kun tuli kuulutuksia ja lisää ruokaa. Kone oli 20 minuuttia etuajassa, joten lentomatka oli tasan 9 tuntia. Suju paljon sutjakammin, kuin menomatka, nyt kun oli kellonkin puolesta järkevää nukkua koko matka.
Loistoreissu, lämpöö ja maisemia riitti. Kelpais varmaan sullekin!
Tähän loppuun vielä kartta meijän kiertelyistä. Ehtii sitä viikossakin vaikka mitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti