Ao Nang - Koh Phi Phi - Koh Kradan - Trang - Railay - Krabi
Jos järkytyit tekstin määrästä, ja kuvat kiinnostaa enemmän, lisää kuvia löytyy täältä.
Muutama puoli-ilmanen matka meni ohi, joku muu oli mua ripeempi. Mut sitte löytyi ihan jeppisretki! Thaikkuihin Krabille kaheksi viikoksi, pelkät lennot + matkatavarat ja ruoat, 362€/hlö. Lähtö ylihuomenna.
Tiistai 12.2.2019
Lento lähti vasta illalla, ehti hyvin olemaan töissä. Tunnin myöhässä. Lentoaika 9,5h. Ei saatu vierekkäisiä paikkoja, mut onneks edes peräkkäisillä riveillä. Oltiin lapsien ympäröimänä. Edessä. Vieressä. Sivulla. Kaikki ne huusi ja itki vuorotellen.
Keskiviikko 13.2.2019 Ao Nang
Kone laskeutu noin 10:30. Aikamme jonotettiin passintarkastukseen yms. Taksi Ao Nangiin, missä eka hotelli sijaitsi. Ei saatu huonetta heti, joten käytiin viereisessä ravintelissa vähän evästämässä.
Kevyempää vaatetta päälle ja menoks. Pia (Tonyn serkku), Juha ja pieni Sofia oli Railay Beachilla, venematkan päässä Ao Nangista viettämässä päivää. Mentiin myös sinne. Hypättiin siitä viereiseltä rannalta pitkähäntäveneen kyytiin ja vartissa oltiin perillä. Hienot näkymät, korkeaa ja jyrkkää kallion seinämää, joka oli täynnä koloja. Muita nyppylöitä, jotka oli vihreyden peitossa. Ranta täynnä muita veneitä. Porukkaa oli aika paljon.
Hetki rannassa ja sitten lähdettiin luolille päin. Tippukiviluolan tyyppisiä, mutta ei kuitenkaan varsinaisia luolia, vaan kallio muodosti tavallaan lipan. Mahtavan näköstä. Sieltä vähintäänkin miljoona kuvaa. Polkua kun jatkoi eteen päin, päätyi toiselle rannalle. Kallion seinämässä oli pieniä luolia, jotka oli täynnä eri värisiä ja -kokoisia... vehkeitä. Katsokaa itse :D
Samalla rannalla oli mahdollisuus kalliokiipeilyyn. Kotona vähän pohdittiin otettaisko kengät mukaan, mutta todettiin, että jos kiipeemään mielii, niin eiköhän sieltä edullisesti saa sellaiset myös ostettua. Omat kengät ainakin vaatii pian vähän päivitystä.
Hotelli oli hintaansa nähden ihan ok (17€/yö), kaikki vähän huonossa kunnossa, mut kuitenkin toimi.
Torstai 14.2.2019 Ao Nang
Hirvee meteli yöllä ja aamulla. Outoja ääniä, ehkä joku eläin, ehkä kissa? Vai sittenkin gekko? Pari kertaa oli pakko laittaa valot päälle, kun kuulosti, että ois huoneessa sisällä. Ne seinäthän oli vaan koriste, yläosa oli auki (verkko), joten kaikki kuului.
Aamupalan metsästyksen ja löytämisen jälkeen rantaan. Toiseen suuntaan, Noppharat Beachille. Pitkä ranta, ei kauheesti porukkaa. Mut ei kovin mukavaa käveltävääkään, kun vesirajassa oli tosi paljon simpukankuorimurskaa. Käytiin pulahtamassa. Syveni todella hitaasti, polven, ehkä just reiden korkusta, vaikka kuinka pitkälle käveli. Vesi oli niin pitkälle niin matalaa, että siinä oli virkistävä kokemus kaukana, vesi tuntu melkeenpä kuumalta jaloissa. Ja minä en vilukissana ikinä sano merivedestä niin. Myöhemmin käytiin myös "meidän rannalla" uimassa. Huomattavasti viileempää.
Tonyn syntymäpäivä oli seuraavana päivänä ja juhlan kunniaksi mentiin porukalla drinksuille ja syömään. Pia, Juha ja Sofia oli lauantaina lähdössä kotiin, joten piti vähän aikaistaa juhlintaa. Kivan näkönen rantaravinteli, mutta ei siellä kyllä palvelua saanu. Vaihdettiin toiseen. Päädyttiin "suomalaisravintolaan", sai lonkeroa ja kuulemma reissun parasta ruokaa. Koska ystävänpäivä, naisille jaettiin ruusut. Kadulla oli yhden miehen tulishow.
Matkalla hotellille tehtiin vähän vaateostoksia. Minä ei-mekkoihmisenä totesin, että mekko on kova juttu näillä lämpötiloilla. Housut on liian kuumat ja ikävä pukea märkien bikinien päälle.
Perjantai 15.2.2019 Ao Nang - Koh Phi Phi
Ostettiin meille eilen kyyti Phi Phi saarelle. Nouto piti olla klo 12 hotellin nurkilta. Kello tuli ja meni kakstoista. Ketään ei näy. Vihdoin kyyti tuli jaa syykin viivästykseen selvisi, auto keräili matkalta monta muutakin kyytiin. Ja matka kesti edelleen, kun auto kerättiin ihan ylitäyteen ihmisiä. Kyyti meni Krabin satamaan. Sukkulointia laiturille, mistä vähän isomman paatin kyytiin. Koska ilmastointi on aina liian kylmällä, mentiin kannelle varjopaikalle. Oikein sopiva.
Vajaa pari tuntia kesti. Hotelli oli suht lähellä, kun vaan löysi sinne. Matkalla meitä ohjeisti sukellusretkiä myyvä tanskalaisnainen, joka merkkasi karttaan meidän hotellin ja pari hyvää ravintolaa. Lisäksi rannan, jossa ei kannata uida, koska viemärivesi menee sinne. Nimettiinkin se sitte kusirannaks. Tottelee myös nimeä bileranta.
Hotelli oli taas hintaansa nähden ihan jees (22,5€/yö). Lähdettiin vähän kävelemään. Ensivaikutelma sekava. Pieniä kujia ristiin rastiin, täynnä myyntikojuja, tatuointiliikkeitä ja ravintoloita. Ajattelin että eksyy helposti. Siellä ei siis ole ollenkaan autoteitä, pelkkiä kujia. Autoja korvaa isot kärryt, joissa paikalliset työntää tavaraa. Niissä ei myöskään ollut tööttiä, joten "piip piip" tai ehkä ennemmin "phi phi" -huutelua kuului jatkuvasti. Kumpi oli ensin, saaren nimi vai töötti :D
Kunnon turistisaari siis, kaukana oikeesta thaikkumeiningistä. Käytiin kattomassa löytyykö vielä majapaikkaa, missä Tony on ollut noin kuusi vuotta sitten. Ensin ei löytynyt, mutta sitten Tony tajusi, että tossahan se on. Aika paljon rähjäsemmässä kunnossa. Ja ympäristö tietysti muuttunut myös. Kurkattiin myös bilerannalle. Kyllä siellä moni ui, mut eipä ne varmaan tienny, ettei sinne kannata mennä. Missään ei näkynyt mitää kylttejä, ettei olis suotavaa.
Illalla takas palloilemaan. Shoppailemaan. Vahingossa. Naureskeltiin, että tultiin varmaan kalleimpaan paikkaan kuluttamaan meidän rahat.
Siellä kun kujilla pyöri, niin huomas, että ei se nyt kovin iso paikka olekaan. Koko ajan havahtui "ai me ollaan nyt tässä". Alkoi pikkuhiljaa hahmottumaan.
Kissoja näkynyt saarella nyt jo enemmän ku tähän asti yhteensä. Pieniä söpöjä. Yllättävän monella oli kaulapanta.
Lauantai 16.2.2019 Phi Phi
Aamupala hotellilla. Oli vähän pieni ja onneton, mut tällä hinnalla ei mitään kummosta odottanutkaan. Tällä saarella, tähän hintaan, superhalpa.
Lähdettiin etsimään Long Beachia. Ennen sitä oli muutama pieni ranta. Reitti olikin jännä. Kun karttaan merkityt kujat loppui, tuli ylä- ja alamäkiä, jyrkkiä rappusia, laatotettua polkua metsän keskellä ja lopuksi jyrkkä laskeutuminen juurakon läpi. Nimensä mukaan aika pitkä ranta. Jäätiin heti alkumetreille pulikoimaan. Ihana viileys. Jäätiin myös hetkeks ottaa arskaa, kävi kiva tuulenvire, niin siinä pystyi olemaankin. Muutenhan auringossa on niin kuuma, että ei pysty olemaan ilman, että hiki virtaa.
Illalla taas ihmettelemään. Löyty kujia, missä ei vielä oltu käyty. Bilekuja. Tai nurkkaus. Pari baaria, missä musa pauhas kovalla ja valot välkky. Toisessa pysty pelaamaan beer pongia. Käytiin bilerannalla. Siellä vasta bileet olikin. Musiikki raikas, UV-valot ja valot loisti. Iso hyppynaru, ämpäreitä ja shotteja myynnissä. Toisessa menomestassa oli tulishow, käytiin kattomassa sitä tovi. Oli siellä rannalla rauhallisempiakin baareja.
Ämpärit. Niitä on myynnissä vähän joka paikassa. Baarissa valmiiks täytettynä ja katukojuissa drinkkiin tarvittavat ainekset ämpärissä. Pieniä ämpäreiks, isoja drinkeiks. Hintahaitari 200-500 bahtia (~5,70-13,90€). Ite miksattavat oli kalliimpia, mut ehkäpä niistä myös sai enemmän, kuin yhden ämpärillisen.
Sunnuntai 17.2.2019 Phi Phi
Lähdettiin kohti Viewpointia, korkeaa näköalapaikkaa. Kylttejä seuraamalla löytyi rappusia. Ja lisää rappusia. Jyrkkeni vaan loppua kohden. Laskuissa menin vähän sekasin, enkä ihan alusta asti hoksannu laskea, mutta ainakin 250 rappua. Tossa kuumuudessa se oli aika hikistä kapuamista. Siellä siis noin +35 astetta joka päivä. Sisälle maksoi 30 B, alle vesipullon verran.
Siellä oli kaks viewpointtia. Ekassa oli paljon istumapaikkoja ja lähes kaikki penkit oli jotain hedelmiä. Paljon kaikenlaista rekvisiittaa. Siitä kun jatkoi noin viisi minuuttia ylämäkeä, pääsi varsinaiselle näköalapaikalle. Sieltä näki molemmat rannat (satama ja bileranta) ja kyläkaistaleen siinä välissä. Oli aikamoiset maisemat. Ja paljon porukkaa. Oli meidän onni, että oli ensimmäinen vähän pilvisempi päivä, ei tarvinnut suorassa paahteessa olla. Ylhäältä piti jostain päästä rannalle. Ei kyllä keksitty mistä. Oli siellä joku portti, josta lähti tosi kälysen näkönen polku. Se se varmaan oli, mutta ei kokeiltu onneamme.
Niin kuuma, että veteen oli päästävä. Ajateltiin mennä sataman puolelle, reunassa näkyi vähän rantaa. Käveltiin kuitenki bilerannan puolta sinne päähän. Laskuvesi oli vienyt rantaviivan todella kauas. Veneitä killu kuivalla maalla. Ihmisiä oli veneiden välissä ottamassa aurinkoa. Hämmentävän näköistä.
Satama. Poijuilla oli merkattu alueita, joissa sopii uida. Vesi oli sielläkin matalalla, mutta pystyi kuitenkin käydä kastautumassa. Ei ollut kyllä kummonen se ranta, pohjassa isompia kiviä ja lasia.
Illalla yhdessä baarissa oli livemusaa, mut se oli aivan täynnä. Niinku kaikkina muinaki iltoina. Käytiin kaupasta hakemassa juomat ja notkuttiin sen baarin nurkalla jonkun aikaa. Käveltiin Reggaebaarin ohi. Eilen se oli aivan tyhjä, nyt täynnä. Nyt siellä oli myös tapahtumaa. Hämmentävä baari, keskellä on nyrkkeilykehä, jonne voi mennä ottelemaan jonkun toisen asiakkaan kanssa. Voittajalle tiedossa mitali ja juomaämpäri. Vaikka oon aina ollu sitä mieltä, et nyrkkeily on todella typerä laji, niin tää oli kyllä ihan viihdyttävää.
Maanantai 18.2.2019 Phi Phi
Päättettiin lähteä ettimään toista rantaa, mihin nähtiin kylttejä, kun oltiin menossa Long Beachille. Pia puhui, että rannan toisesta päästä pääsee sinne, mutta me valittiin kylttien näyttämä reitti polkua pitkin. Aika pian tuli selväksi, että päädytään aika korkealle, polku vaan jatku ja jatku jyrkästi ylös päin. Tossa kuumuudessa se oli kyllä aika rankkaa. Sitten rannan kyltit loppui, oli vain Viewpointin kylttejä, mutta eihän me sinne haluttu. Edettiin vaan, kunnes vastaan tuli kartassa näkynyt iso allas. Ruutukaappauksen perusteella osattiin jatkaa oikeaan suuntaan, joka tietysti olikin sitten alamäkeä. Kyllä oli pohkeet kovilla, kun päivästä toiseen jyrkkiä mäkiä kulkee pelkäs släbärit jalassa : D
Ennen rantaa tuli kyltti, ettei saa mennä ilman lupaa. Mihin ei saa mennä? Rannalle? Viereiseen rakennukseen? Mistään en ollu lukenu, ettei rannalle saisi mennä. Siellä oli ihmisiäkin. Seisoskeltiin siinä tovi arpomassa, että mitä tehdään. Päätettiin mennä, lähdetään sitten pois, jos joku tulee kitisemään. Ei ollut kuitenkaan mitään hotellia siinä rannassa.
Luultavasti iso osa siellä olleista ihmisistä oli tullut paikalle veneellä. Siellä niitä oli parkissa muutamia. Laskuvesi oli taas tuloillaan, joten piti kiirehtiä, että pääsee nautiskelemaan vedestä. Melko pitkälle piti silti kävellä, kauemmas näkyvä tumma ei ollutkaan syvenevää, vaan korallia. Eli kovin pitkälle ei päässytkään. Kirkkain vesi tähän asti. Jäin pitkäksi aikaa lillumaan, kädet pohjassa.
Poistuttiin toista reittiä, Long Beachille. Huomattavasti miellyttävämpi reitti. Laskuvesi oli tehnyt meille oikoreitin, päästiin pienemmiltä rannoilta toisille kävelemään. Säästyi monta mutkaa ja mäkeä!
Käytiin syömässä vähän aiemmin, kun seiskaksi piti ehtiä kattoterassille. Siellä näytetään ilmeisesti joka ilta elokuva, nyt se oli sopivasti teemaan sopiva The Beach. Sehän on siis kuvattu viereisellä saarella, josta on tullut todella suosittu päiväretkien kohde. Leffan jälkeen käytiin vielä irkkubaarissa. Kadun kulmassa oli apina. Ajateltiin, että varmaan suht normaalia täällä, viidakon lähellä. Mutta ilmeisesti ei, koska useampien baarien työntekijätkin kävi sitä kuvaamassa. Se oli melkonen vetonaula, ihmisiä parveili ihan järjettömästi ympärillä. Jotkut uskaltautu istumaan viereen, jopa silittämään sitä. Ihme kyllä antoi koskea. Me vaan odotettiin, että millon sillä menee hermo ja joku saa pataan.
Tiistai 19.2.2019 Phi Phi - Koh Kradan
Aamupalan jälkeen kohti satamaa. Oltiin varattu meille nopea vene seuraavalle saarelle. Ei kyllä näyttänyt erityisen nopealta paatilta ja mietittiikin, oliko se vain mainos. Noin tunti matkattiin Koh Lantalle. Ei keikkunut läheskää yhtä pahasti, kuin Kap Verden reissulla, huh. Lantalla tuli veneen vaihto. Se olikin sitten oikeasti nopea vene. Tällä veneretkellä oli useampi pysähdyspaikka, mutta Koh Kradanille ei ollut muita jääjiä meidän lisäksi. Koko venematkaan meni pari tuntia.
Kradanin kaikki majoitukset (yhtä lukuunottamatta) on itäpuolen rannassa, ja ne on laskettavissa kahden käden sormilla. Muuta saarella ei juuri olekaan, edes paikallisasutusta. Saari on parin kilometrin pituinen ja leveimmilläänkin noin kilometrin. Keskiosa on viidakkoa ja länsipuolella on pari pientä rantaa.
Ihmeteltiin vedessä, ihan rannan tuntumassa tummaa läikkää. Varjo? Ei, ei ollut pilviä. Tony meni katsomaan lähempää. Pikkuruisia kaloja ihan mieletön parvi. Siinä ne ui ympyrää. Myöhemmin kaloja näkyi parveilevan myös veneiden ympärillä.
Kallein majotus koko reissulla. Bungalowiksi kovin hintava, mutta silti kiva. Kylpyhuone “viidakkonäkymällä”, niinku italialainen omistaja esitteli. Suihku oli maantasalla, lattiana kiviä ja kivilaatta. Oikein kivan näkönen, mutta kauhulla mietin, että sinne tulee varmasti kaikkia eläimiä, kun ei ollut tiivistä seinää ja kattokin oli vain verkko.. Meille myös sanottii, että huoneessa tai terassilla ei saa säilyttää ruokaa, koska ollaan viidakon lähellä.
Ravintola oli viihtyisä ja ranta upea. Ruoka oli myös reissun kallein. Mutta kai sitä voi vähän enemmän maksaa siitä, että pääsee valtavasta turistirysästä pois. Tokihan Kradanillakin lähes kaikki oli vain turisteja, mutta aivan eri mittakaavassa.
Iltapäivällä oltiin menossa uimaan, mutta laskuvesi yllätti taas, vesiraja oli karannut kauas. Pitkä matka veteen. Eikä se matka, vaan se, että pohjasta paljastui paljon kaikenlaista, minkä päälle ei halunnut astua. Ennen joka askelta piti tarkasti katsella, mihin astuu, vaikka läpsyt olikin jalassa. Vihdoin kun pääsi veteen, pohja oli edelleen täynnä kaikenlaista, mm. merisiilejä. Toisessa kohdassa pääsi vähän pidemmälle. Siellä alkoikin tulemaan kaikkia kaloja vastaan. Ja ne tuli vähän liian lähelle. En ole edelleenkään meren ystävä, saati sitten merenelävien, vaikka ne ei mitään tekisikään.
Keskiviikko 20.2.2019 Koh Kradan
Aamulla Tony totes, että joku on syöny meijän hammastahnaa. Oltiin jätetty se kylppäriin, kun ei käynyt mielessäkään, että se kelpaa jollekin ruoaksi. Pari pientä reikää oli siihen purtu ja samoin hajusteeseen, joka löytyi lattialta.
Aamupala rannalla, merinäköalalla, ei huono. Käytiin uimassa, kun vesi korkeimmillaan. Kauheen paljon ei nyt tarvinnut edetä, että jalat ei yltänyt enää pohjaan. Tuolla kävi vähän enemmän tuuli ja ranta oli varjossa, joten hetkittäin tuntu jopa vähän viileeltä. Ihan kivaa vaihtelua.
Lähdettiin kävelee rantaa pitkin, niin pitkälle kun päästiin. Koska laskuvesi oli jo meneillään, päästiin pidemmälle, kuin mitä nousuveden aikaan olis päästy. Ja jos vielä olis odoteltu, ois vielä aavistuksen voinu jatkaa. Pitemmällä oli telttamajotustakin tarjolla. Mietin vaan, että minkälaisiin lämpötiloihin mahtaa lämmöt nousta ja mites toi ilmanvaihto. Oli siellä joku mies, oli selkeesti ollu jo pitempään. Eikä näyttäny siltä, et ois ihan heti poistumassa. Sillä oli ihan kunnon leiri siellä.
Jäin katselemaan pikkuruisia rapuja, jotka kulki simpukankuorien alla ja varmaan luuli, ettei niitä kukaa näe. Merimakkarakin näkyi. Matkalla takaisin käytiin kaupassa, joka oli todella pieni. Mietittiin, mahtaako sieltä hammastahnaa löytyä. Löytyi!
Jäätiin hotellille syömään ja ihmettelin, mistä veteen heijastuu jotain punertavaa. Täysikuu nousemassa! Ihan mielettömän näkönen, valtava kirkkaan oranssi kuu! No, ehkä ihan normaalia, mutta harvemmin sitä näkee noin matalalla kuun nousua. Koitin kuvata, huonolla menestyksellä. Äkkiä meni pilvien taakse piiloon.
Uusi hammastahna on ihan hirveetä. Todella suolasta, kaukana raikkaasta. Vanha tahna oli menny lisää kaupaks ja kävijä oli jättänyt jälkeensä papanoita.
Torstai 21.1.2019 Koh Kradan
Rannalle oli ajautunut pieni pallokala. Ja iso meduusa. Vedessä kun kävi, tuntui, että jokin pisteli. Ketään tai mitää ei näkynyt. Tony tunsi myös pistelyä ja pari muutakin katseli ihoaan ihmetellen. Jotain mikroskooppisia meduusoja?
Lähdettiin kävelemään rantaa toiseen päähän. Ei jatkunut kovin kauas. Taas laskuveden aikaan pääsi seuraavalle rannalle. Jossa tosin ei taida voida nousuveden aikaan olla, vesi nousee siellä niin ylös. Viidakko alkoi lähes heti hiekan jälkeen.
Googlailin vähän vuorovesiä, kun en ollut kovin perillä. Juuri tähän aikaan, täyden kuun aikaan siis, vaihtelu on isoimmillaan. Eli parin viikon päästä vaihtelua ei juurikaan olisi, eikä seuraaville, pienemmille rannoille olisi ehkä päässyt.
Kuuden maissa lähdettiin toisella puolella saarta olevalle rannalle, sinne näkee auringonlaskun. Siellä viidakon keskellä oli joku majapaikka myös. Siihen asti polku oli ollut leveää, mutta sen jälkeen polku muuttui kapeaksi ja hämäräksi puiden suojassa. Polku jatkui pikkuhiljaa ylöspäin. Siellä oli myös tsunamiturva. Jyrkempi nousu ja sitten taas hullun jyrkkä lasku portaita pitkin juurakon läpi. Oli kyllä upean näköinen paikka, kun rantaa ympäröi korkeat kalliot ja siihen vielä se laskeva aurinko. Sinne oli kertynyt yllättävän paljon porukkaa. Laskun jälkeen kiireellä pois, kun vielä näki jotain. Jäätiin sinne metsän keskellä olevaan paikkaan syömään. Hyttysiä. Ekan kerran koko reissulla. Heiteltiinkin, että täältä saa varmaan denguekuumeen.
Valaistua polkua takaisin. Lepakoita lenteli. Rannalla pilkkopimeetä. Rapuja vaan vilisi, kun valaisi taskulampulla rantaa. Mahtava tähtitaivas. Olispa kamerana ollut järkkäri. Linnunrata näkyi hyvin. Jäätiin rannalle vielä odottamaan kuuta nousevaksi, jos se olisi tänään yhtä oranssi. Ja olikin. Tällä kertaa sain jonkun kuvan napattua.
Perjantai 22.2.2019 Koh Kradan - Trang
Aamuksi oli buukattu venekyyti Trangiin. Tunnin verran veneellä ja toinen pikkubussilla keskustaan. Ei ehditty syömään aamiaista, eikä oltu varattu hotellia, koska ei vielä veneessäkään tiedetty, jäädäänkö Trangiin, vai jatketaanko matkaa. Ruokaa ja hotellia etsimään siis. Ravintolan löytyminen osottautuikin odotettua hankalammaksi, kun vastaan tuli vain kojuja, joista ruoka on tarkoitus napata vain mukaan. Vihdoin löytyi ravintola, jonka henkilökunnan kanssa ei kauheesti yhteistä kieltä löytynyt. Muutamalla sanalla ja kuvien osoittelulla saatiin tilaus tehtyä. Olemattoman pienet hinnat, reissun halvin ruoka. Kaksi paistettua riisiä ja alkoholittomat juomat, 135 bahtia. Vertailuna olut maksoi keskimäärin 120 B ja paistettu riisi 80 B. Tien toisella puolella oli hotelli, josta käytiin kysymässä huonetta. Myös reissun halvin huone (~10 e), eikä ollenkaan hullumpi! Ilmastointikin löytyi. Sitä tosin ei pystynyt säätämään, joten oltiin hetkessä ihan jäässä.
Lähdettiin kiertelemään kaupunkia. Trangin oma Time Square, puisto täynnä kuntoiluvälineitä, kaduilla paljon kojuja, joku markkinakatu. Sitten löytykin paljon ravintoloita. Ja me oltiin oltu ihan lähellä, bussi oli tiputtanut meidän kulman taakse. Tiedettiinpähän, mihin suuntaan illalla lähdetään. Kaduille viriteltiin kauheesti kojuja, illalla alkaa yömarkkinat, jossa kuulemma paljon ruokaa. Ihan mahtavaa, ehdin jo innostua, että mennään illalla sinne ja ostellaan kaikkea jännää paikallista ruokaa. Kunnes tajuttiin, että seuraava päivä pitää istua bussissa, joten ehkä jotain tuttua ja turvallisempaa. Ei ole kiva matkustaa, jos vatsa menee sekaisin oudoista ruoista. Eli, jos joskus osuu viikonloppuna alueelle, missä on yömarkkinoita, niin pitää pitää huoli, että seuraavana päivänä ei tarvitse liikkua mihinkään ja maistelee rauhassa kaikkea.
Kaupungilla taas kaikki tuijotti. Trang on enemmän läpikulkupaikka, suurin osa jatkaa matkaansa toisella bussilla, joten turisteja ei juurikaan näkynyt. Tuijotuksesta päätellen hyvin vähän.
Autokanta oli suht tuoretta, ei samalla tavalla vanhoja raatoja, kuin mitä Dominikaanisessa tasavallassa oli takseinakin. Mopoja todella paljon. Jotenkin hämmentävää, kun mummotkin ajeli mopoilla. Iällä tai sukupuolella ei tuntunut olevan mitään väliä.
Illalla markkinoilla. Oli kyllä valtavan paljon kaikkea herkullisen, mielenkiintoisen ja vähän myös ällöttävä näköistäkin ruokaa tarjolla. Sanotaanko, että sirkat ja jauhomadot ei ainakaan olisi mun matkaan lähtenyt. Markkinoilla oli toki muutakin kuin ruokaa, mm. vaatteita. Kuuden-seiskan aikaan markkinat alkoi ja kymmeneen mennessä kaikki oli jo paketissa.
Lauantai 23.2.2019 Trang - Railay
Aamupalan jälkeen kamat kantoon. Mietittiin, että mitähän nyt. Jäädäänkö hotellin nurkille odottelemaan tuktukkia, vai lähdetäänkö kävelemään. Jäätiin odottamaan. Tuolla tuktukkeja oli todella vähän, joten tovin sai odotella. Tuktukilla bussiasemalle, josta hyvin pian lähtikin bussi Krabille. Krabin keskustassa vaihto “lava-autoon”, joka tungettiin kyllä vähän liian täyteen ihmisiä. Sillä Ao Nangiin, mistä koko reissu alkoi. Sieltä vielä pitkähäntäveneellä Railaylle.
Bungalowi oli.. aika hirvittävä. Huonoin tähän asti, eikä todellakaan halvin. Mutta halvimpia Railaylla. Varsinkin kylpyhuone oli kammottava. Seinän yläosat oli halkaistua bambua, jotka näytti olevan täynnä seittiä tai ötököitä, en tiedä, en kyennyt kattomaan kovin tarkasti, väleissä hirveät raot, muurahaisia, pönttö itsehuuhdeltava, ei siis vedettävä. Huoneen seinästä kuulu tasasta rapinaa, varmaan joku toukka syö seiniä. Hyttysverkko sentään oli kunnollinen, voi kuvitella olevansa sen alla turvassa.
Käytiin rannassa, haluttiin uimaan. Siinä kohdassa oli kovin roskasta ja sameeta vettä, ehkä siksi siinä ei ollutkaan ketään. Käveltiin toiseen päähän rantaa. Laskuvesi paljasti taas uusia paikkoja. Kallion takaa löytyi pikkuruinen syvennys ja sen jälkeen vähän isompi syvennys. Vähän kuin oma pieni ranta, jos vesi olisi vielä vähän alempana. Upea näky, korkea seinämät pienien luolamaisten syvennysten kanssa, niin hieno.
Ranta oli täynnä rapujen tekemiä hiekkapalloja ja niistä tehtyjä kuvioita. Yksi oli ylitse muiden, kuin taideteos. Takaisin päin mennessä jäätiin kattelemaan kalliokiipeilyä. Lähinnä, että miten ne kaikki itse kallioon kiinnitetyt romut kerätään sieltä talteen kiipeämisen jälkeen. Muut ehkä ihmetteli muuten vaan kiipeilyä, me ihan harrastusmielessä.
Illalla kiertelyä. Länsipuoli Railaystä, minkä on ehkä aktiivisempi päivällä, oli illalla melko kuollut. Valoista päätellen rantabaarit oli auki, mutta “pääkadulla” rannan päässä oli iso osa suljettu. Mentiin siis takaisin itäpuolelle. Käytiin meidän hotellin rappujen alapäässä olevassa reggaebaarissa. Siellä oli köyhän miehen tulishow. Sen jätkän tukka oli niin valtava ja pörrönen, et oon ihan ihmeissäni, miten sen tukka ei ollu tulessa myös.
Sunnuntai 24.2.2019 Railay
Rannalle. Oltiin menossa länsipuolelle, mutta se ihmispaljous kaikkialla.. Vaihdettiin eteläpuolelle, ihan yhtä paljon ihmisiä. Ahistavan paljon. Mentiin viimeisimpään nurkkaan, puiden alle varjoon.
Kauheen kauaa ei oltu. Käytiin heittämässä ylimääräiset tavarat pois ja lähdettiin näköalapaikalle. Oltiin jo aiemmalla visiitillä sitä lähtöpistettä katseltu. Todella jyrkkä juurakkoinen lähtö, köyttä apuna käyttäen porukka siellä kulki. Vähän jänskätti, kun oltiin nähty monta ihmistä, joita oli paketoitu jostain kohtaa ja se oranssi väritys, joka sieltä palaavilla ihmisillä oli. Lähdettiin släbärit jalassa kapuumaan, koska kuulemma onnistuu niilläkin, ja toisaalta ne on myös helpompi pestä kiipeilyn jälkeen. Kohti haastetta siis. Luulin, että se ihan alku vain oli niin jyrkkää, mutta sehän oikeastaan vain paheni. Musta se oli kyllä vaan kivaa, ei paljoa kiinnostanut kuinka likasiksi kädet tulee, kunhan vaan pääsee sujuvasti ja turvallisesti ylös. Ite kiipesin suurimmaks osaksi ilman sitä köyttä, musta se oli helpompaa, kädet kallioon vaan.
Pitkän jyrkän kiipeämisen jälkeen tuli polku, joka alko epäilyttävän paljon menemään alaspäin. Mutta sieltä se tuli, pienen pieni näköalapaikka. Huikeat näkymät jälleen kerran. Sieltä polku jatkui eteenpäin, piti olla laguuni jossain. Ei me mitään laguunia löydetty. Joku todella pöpelikköinen polku löytyi, mutta släbärit jalassa ei innostanut mennä sinne rämpimään. Ehkä se sieltä olisi löytynyt. Sit alas. Sehän se vasta jännää olikin. Me mentiin peruuttamalla alas, mutta ihmeteltiin, kun suurin osa meni etuperin. Vaikeampi hallita tasapainoa, eihän ne ylöspäinkään menny peruuttaen. Meillä ei ollu kovin pahaa oranssia kuorrutusta, mut mentiin suoraa rannalle huuhtomaan “pikarusketus” pois.
Illalla ruokaa ja parille drinksuille reggaebaariin, missä eilenkin käytiin. Slash-kopio niin iloisena tuli tervehtimään “Hyvää huomenta! Mitä kuuluu?” Se toi meille huojuvan tornin, pelattiin pari erää ja vaihdettiin peliä.
Maanantai 25.2.2019 Railay - Krabi
Torakka kylpyhuoneessa. Yöllä. En suostunu menee sinne, ennen ku Tony teki sille jotain. Huuhto sen viemäriin ja laitto päälle vesiämpärin. Tähän asti kaikki oli ollu ihan kivasti, olin jopa alkanu tottumaan tohon kylppärin hirvitykseen. Sammakko huoneessa. Tähän asti päästiin ja nyt niitä eläimiä löytyy.
Kamat kasaan ja laiturille kyytiä odottelemaan. Veneet Krabille lähti itäpuolelta, joten ei tarvinnut tarpoa reppujen kanssa kovin pitkää matkaa. Puolisen tuntia pitkähännällä. Hotelli oli suht lähellä satamaa, joten käveltiin. Ei saatu huonetta vielä silloin, joten käytiin vähän kattelemassa kaupunkia ja evästämässä.
Sit hotellille. Kerranki oikea hotelli. Ihanaa vaihtelua, iso huone ja parveke. Jääkaappi, suihkussa lämmintä vettä ja säädettävä ilmastointi. JA uima-allas! Hyvä lopettaa lomailu tällaseen paikkaan. Mentiinkin pian altaalle. Aurinko ei enää paistanut sinne, joten veden jälkeen ilma tuntu aika viileeltä. Harvinaista. Poistuttiin enää illalla syömään.
Tiistai 26.2.2019 Krabi
Altaalle pariks tunniks. Sit kaupungille ja Vogue-kauppakeskukseen. Joka ei ulospäin mitenkään näyttäny miltään kauppakeskukselta ja jos Tony ei ois vähän googlaillu, ei oltas sitä varmaan edes tajuttu. Se olikin hämmentävä. Vähän sokosmainen, mutta joka pisteellä oli kuitenkin oma myyjä. Ja sitten oli erillisiä kauppoja. Mietin et mites sovitus sitten, ettei kukaan luule, että oon pöllimässä. Myyjä tuli kuitenkin ohjaamaan sovituskopille ja jäi ulkopuolelle odottelemaan.
Illalla käytiin vielä uudestaan Voguessa, kävin ostamassa housut, joita päivällä sovitin. Syömään ja takaisin hotellille, pakkauspuuhiin.
Keskiviikko 27.2.2019 Krabi - Helsinki
Kyyti tuli 6:30 hakemaan. Ihmeteltiin aiemmin nähtyjä pyöräkaistoja, kun ei kuitenkaan yhtään fillareita oltu nähty. Mutta nehän nähtävästi polkee aamulla ennen auringonnousua, kun ei vielä ole tukalan kuuma!
Kone lähti ajallaan, lentoaika 11,5 h, huh. Viiden tunnin jälkeen kapteeni kuulutti, että kone on täysin turvallinen ja lentokykyinen, mutta että kuten tarkkasilmäsimmät on saattaneet huomata, ollaan käännytty takasinpäin. Syynä, että Pakistanin ilmatila suljettiin juuri ennen kuin päästiin sinne. Siinä vaiheessa kukaan ei vielä tienny, mihin ollaan menossa ja mikä suunnitelma on. Oli kiva katella karttaa, kun lentoreitti menee kahdeksikkoa ja jäljellä oleva lentoaika vaan kasvaa ja kasvaa. Alkuperäinen laskeutumisaika oli noin 15:30. Muuttui, 18:00, 18:30.. Siinä jo alkoi pohtimaan, että polttoainekaan ei riitä loputtomiin, pakkohan johonkin on laskeutua tankkaamaan.
Yhdeksän tunnin jälkeen ilmoteltiin, et tankkaamaan pitää mennä, mutta kukaan ei vieläkään tiedä, että minne. Siinä vaiheessa laskeutumisaika oli 21:00. Kymmenen tunnin jälkeen tuli oikea ilouutinen.. Ei olla menossa Helsinkiin asti, koska miehistön lentotunnit alkaa tulla täyteen. Myöhemmin saatiin info, että laskeudutaan Egyptin Hurghadaan ja nukutaan siellä yön yli ja aamulla jatketaan. Siellä meitä odottaa viiden tähden all-inclusive hotelli.
Seiskan maissa hotellilla. Iso ku mikä! Uima-altaitakin kakskymmentä! Siellä meitä odotti illallisbuffet. Moni olis varmaan ollut innoissaan sellasesta, mutta mua lähinnä ahdisti. Se ihmispaljous, sekavuus, liian iso valikoima, väsymys. Tuntu, etten löydä sieltä mitään syötävää.
Torstai 28.2.2019 Hurghada - Helsinki
Aamiainen olis normaalisti alkanut seiskalta, mutta ilmeisesti meidän takia sitä oli aikaistettu, koska meidän lähtö hotellilta oli seittemältä.
Kentällä turvatarkastuksessa oli miehille ja naisille omat jonot. Epäsopivaa siellä kosketella toista sukupuolta ilmeisesti. Siellä sitten olikin aikaa taas odotella. Ajateltiin, että kone lähtee varmasti ajallaan, nyt kun se on valmiiksi kentällä ja yön aikana tankattu. Vaan ei. Miehistö tuli myöhässä ja senkin jälkeen kesti vielä, ennen kuin päästiin koneeseen. Kapteeni ilmotteli, että lähtö venyi, koska oli tarvittu insinööriä. Tämä insinööri oli yksi matkustajista, joka lähti miehistön mukana koneelle. Mietittiin vaan, että kuinkahan kauan lisää odottelua olis ollut, jos tämä kyseinen henkilö ei olisi ollut paikalla. Olisko jostain muualta lennätetty joku, joka tietää tästä koneesta. Konetta ei myöskään ollut tankattu.
Mutta vihdoin, 39 tunnin kotimatkan jälkeen Helsingissä, vaivaiset 28 tuntia myöhässä.
Vähän hintoja tähän loppuun:
hotellit: 350-2200 B/yö = 10-62 e/yö (keskihinta 31,5 e/yö, keskihinta ilman kalleinta 23 e/yö)
olut (iso): 80-160 B = 2,20-4,40 e (keskihinta 120 B)
lemon shake: 35-120 B = 1-3,30e (keskihinta 60-80 B)
ruoka (paistettu riisi, juoma x 2): 135-680B = 3,70-18,80 e (perusinta max.350 B)
aamiainen: 100-250 B/hlö = 2,70-7 e
pitkähäntävene: 100-450 B = 2,70-12,50 e
nopea vene, parin tunnin matka: 1250 B = 35 e
bussi, väh. tunnin matka: 60-110 B = 1,7-2,70 e
Vene siis kallein tapa matkustaa, mutta toisaalta myös mieleisin. Bussi ehdottomasti halvin.
