Tromssa - Svolvær (Lofootit) - Kiiruna - Kemi - Seinäjoki
Perinteinen kesän autonhakureissu. Eli auto on vuokrattu Suomesta, mutta palautettu maailmalle ja joku sitten noutaa sen takasin Suomeen. Meillä oli alunperin vaihtoehtoina hakea auto Kööpenhaminasta tai Tromssasta ja arvottiin, että kumpi se nyt sitten ois. Päädyttiin Köpikseen, mutta parin muuttujan takia vaihtui sittenkin Tromssaan.
Maanantai 19.8.2019 Tromssa
Lento Tukholman kautta Tromssaan. Kentältä Volvo XC40 ja matkaan. Hotelli oli ihan lähellä, joten ajoa ei tälle ekalle päivälle tullut juurikaan.
Sateinen ja harmaa ilta, mut lähdettiin kylille kiertelemään. Kaikki hotellit ja ravintolat tuntu olevan keskitetty tosi pienelle alueelle. Kivasti oli vuorotellen uutta rakennusta ja vanhaa puutaloa. Vuonon toisella puolella oli vuoristoa ja alhaalla olevia pilviä. Näkyi myös jäämeren katedraali, ainakin kauas näytti hienolta ja erikoiselta. Meressä näkyi taas meduusoja, ei kuitenkaan ihan yhtä isoja, kuin viimeksi.
Illalla mietiskeltiin, lähdetäänkö Lofooteille vai ei. Oltais kuitenkin aika lähellä, mut reissu pitenis parilla yöllä.
Tiistai 20.8.2019 Tromssa - Svolvær (Lofootit)
Päätettiin lähteä Lofooteille. Maanantai on molemmilla vielä vapaa, niin ei haittaa kotiutua vasta sunnuntaina.
Reitti kulki katedraalin ohi, joten pysähdyttiin siinä. Sen hienous koki pienen kolauksen, kun se olikin valkosen kiven sijaan AALTOPELTIÄ. Näytti muutenkin paremmalta kauempaa, lähellä oli liian lähellä. Harmillisesti se aukes vasta iltapäivällä, oispa eilen tienny, niin ois eilen käyty. Oli meinaan sen verran hienon näkönen takaseinä, että ois kiinnostanu nähdä se iha kunnolla. Värikäs lasimosaiikki.
Kohti Lofoottien Svolværia. Upeita maisemia. Alkumatkahan oli samaa, kuin edellisellä kerralla. Mutkikasta, mäkistä tietä. Meri- ja vuoristomaisemaa. Matkalla näky muutama lammas ja joki, joka virtas väärään suuntaan?! Tai siis siltä se näytti. Oikeesti.
Huh, reilun kuuden tunnin ajon jälkeen vihdoin perillä. Hotelli olikin vähän erilainen, ei henkilökuntaa paikalla, vaan koodilla sisälle. Aamupala tulee yöllä oven taakse kylmäpussissa :D
Nyt kun Lofooteilla oltiin ja lähellä Fløya-vuorella olevaa Djevelportenia, kiveä, joka killuu kallioiden välissä, päätettiin tehdä sinne retki. Se ei kuitenkaan ois iha nopee retki ja kello oli jo aika paljon, niin käytiin vaan kattomassa mistä reitti vuoristoon lähtee ja toteutettas huomenna retki.
Keskiviikko 21.8.2019 Svolvær - päiväretki Lofooteilla
Yöllä vaan sato. Hetkellinen järjetön kaatosade. Sellanen, että autossakin meni hälyt päälle. Sellanen, mitä harvemmin näkee. Sellanen, ettei haluis teltassa olla.
Suunniteltiin reittiä, ihan kärkeen meinattiin suunnata, reilu parin tunnin matka per suunta. Tarkotus oli mennä "sisämaareittiä" ja tulla takasin rantareittiä. Auton navi kuitenkin ohjas meijät jostain kumman syystä huomaamatta heti rantareitille, vaikka se oli pidempi.
Kunnon sade lähtiessä, mut tunnelin jälkeen sade vaan loppu ja alko kirkastumaan. Tony bongas Haukland-kyltin ja tiesi, et se on joku hieno ranta. Poikettiin sinne.
Siis mitä. Näkymä oli ku ois tullu johonkin tropiikkiin. Valkonen hiekka ja turkoosi vesi. Upeen näkönen. Lämpötila ei toki ollu ihan tropiikin tasoa, +14C. Sadeki loppu ku autosta astuttiin ulos ja alko paistamaan.
Vähän matkan päässä olis ollut toinen vastaava ranta, mutta sinne ilmeisesti makso, joten jätettiin se väliin.
Laskeskeltiin, että ollaan aikataulusta pahasti myöhässä ja jos mennään kärkeen asti, takasin tullessa kello on taas paljon, eikä ehditä vuorelle. Käännyttiin takasin. Matkalla käytiin Henningsværissa. Siltoja pitkin saarelle, kapeita kujia ja pikkukauppoja. Ihan päässä oli jalkapallokenttä, joka näytti kaikissa ilmakuvissa mageelta, mut eihän se toki vieressä kummonen ollut. Kärjessä oli majakka, jonne ei saanut mennä. Kallioon oli muodostunut jääkaudella railoja.
 |
| Tässä Felixin ottama kuva fudiskentästä |
Takasin hotellille ja vaatekaupoille. Mehän ei oltu yhtään varauduttu mihinkään vuoristopatikointiin, joten vaatetus ei ollut ihan kohdillaan. Tony naureskeli, että kattovat varmaan, et hullut suomalaiset tulee Norjaan vaateostoksille, vielä Lofooteille, missä hinnoissa on varmasti vähän ekstraa. Ei oltu kyllä ainoot suomalaiset. Enkä usko, että toi setti ois ihan hirveen paljon halvemmalla Suomestakaan irronnut. Tonylle kengät ja housut, mulle housut. Onpahan nyt olemassa, tarvetta tulee kuitenkin, ois ollu ennenkin.
Viiden maissa lähdettiin Fløyalle. Alussa jo heti luulot pois, kun pari jyrkkää nousua köyden avulla. Reitti osittain pienessä purossa. Jos ois pelänny käsien likaantumista, hanskat ois voinu olla jees. Vähän märkää ja kuraa.
Hirvee hiki ja puuskutus. Niin vääränlainen vaatetus yläosassa. Korkeita kivenmurikoita, hankalaa etenemistä. Kyl sanon, että kiipeilytaustasta oli ihan varmasti hyötyä. Sormissa voimaa, joten huonommistakin otteista sai ihan hyvin kiinni. Kyl silti kauhistutti, et miten sieltä tullaan hengissä alas.
Ylös mennessä kuulu kilinää ja kolinaa. Lampaita kellot kaulassa! Keskellä polkua. Kattelivat meitä. Ite oisin ehkä vaan menny, mut Tony alko jotain kuumottelee, et tuleeko ne päälle. Varsinkin kun yks niistä käänty pöpelikössä takas polun suuntaan ku lähestyin sitä. Lampaita oli vajaa kymmenen.
Reilun tunnin päästä oltiin Djevelportenilla. Olinhan mä siitä paljon nähny kuvia, mut kyllä se silti pieni järkytys oli, kun livenä näki. Saatto muutama kirosana päästä. Reitti kivelle kuumotti ihan huolella. Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja kapusin sinne.
Vajaa pari tuntia korkeimmalle kohdalle. Toki matkalla oli muutama lyhyt kuvaus/puuskutus/juomatauko. Huipulla oltiin kirjaimellisesti pää pilvissä. 590 metrin korkeudessa. Mielettömät maisemat ja upeen näköstä, kun aurinkokin pilkisti pilvien raosta. Korkeuserot ei tietenkään näy missään kuvissa samalla tavalla, ku livenä.
Olis tehny mieli jäädä fiilistelee ja ihmettelee sinne pitemmäksiki aikaa, mut vuoren takaa ilmaantu uhkaavan näkösiä pilviä. Sen näkösiä, että kohta sataa ja kovaa. Lähdettiin aika vauhdilla kapuamaan alas. Reitti oli ihan riittävän haastava, liukas, mutanen ja jyrkkä ilman mitään kaatosateita. Tihkutti jo.
Alasmeno oli kyllä haasteellisempaa, vaikkakaan ei niin raskasta. Paitsi polville. Jokainen korkeempi askel alas särki. Kolme ja puoli tuntia meni meillä tähän retkeen.
Ois ollut myös kallioon muodostuneet ulokkeet, niinku jotkut hahmot, jotka ois ollu kiva käydä lähempääkin kattomassa, mut jäi nyt väliin. Kadulta kattoessa näytti olevan tosi korkeella, mut huipulla ollessa nekin näytti olevan kovin alhaalla. Oispa ollu parempi keli, enemmän aikaa ja evästä, niin ois käyty :) ehkä vielä joskus.
Olin tän retken jälkeen aivan rikki. Tuntu et kadulle päästessä jalat tärisi ja oli tönköt. Ehkä vähän raskasta käydä kerran kahessa vuodessa kapuumassa korkeuksiin.
Torstai 22.8.2019 Svolvær - Kiiruna
Odotin, et eilinen ois tuntunu jaloissa enemmän. Ei edes kovin paha. Toki raput ylös teki vähä kipeetä.
Lähdettiin ajaa Ruotsiin Kiirunaan. Sataa, ei sada, paistaa, sataa, paistaa ja sataa, ei sada. Ruotsin puolella lähinnä paisto aurinko, mut Norjassa oli vaihtelevaa. Vähillä pysähdyksillä mentiin, 5,5 tuntia matkaa.
Hotelli hämmentävä, respa baarin puolella, sisäänkäynti hotelliin kauppakeskuksesta. Huone ja baari aivan eri sarjaa, väkisinkin tuli mieleen, et on ollu joku toinen hotelli tai muu aiemmin.
Kävelykierros keskustaan. Oli kyllä pieni ja hiljanen. Vähän surullinen. Vähänen tarjonta kaikessa, ruokakaupoissa, muissa kaupoissa, ravintoloissa, baareissa. Kirkko oli hieno ja kellotorni myös. Kirkon katto puuta. Joku hämmentävä rakennus, mikä näytti majakalta, mitä luultiin paloasemaks, mut kyltti seinässä kerto jotain asunnoista. Mysteeriks jäi.
Perjantai 23.8.2019 Kiiruna - Kemi
Lähtiessä kierrettiin vielä vilkasemaan kaivosta. Pikku nippelitieto tähän väliin. Kiirunan pääteollisuutta on rautamalmin louhinta ja keskusta on rakentunut kaivoksen ympärille. Louhoksia tehdään keskustan alla ja siinä onkin vaara, että keskusta romahtaa, kun louhoksia jatketaan. Keskustaa pitää siirtää kolmisen kilometriä, tämä on päätetty jo vuonna 2004. Hämmentävää eikö? Siellä oli aidattuja rakennuksia purettavina ja kauempana rakennettiin uutta.
Heti Suomen puolella taas sato. Luultiin, että mennään Haaparannan kautta, mut navi ohjaski tankkauksen jälkeen meidät eri reitille, Ylitornion kautta.
Hotelli Kemin keskustassa. Ihan keskustassa. Taas vähän hämmentävä. Baarin yhteydessä tämäkin. Hotellin nimi Palomestari, huoneessa radio, jossa pari kanavaa. Siis varmaan sellanen keskusradio. Tuli mieleen, oisko ollu joskus palomiesten asuntola. Vieressä meinaan oli VPK. Huone tosi tilava, helposti ison yksiön kokonen. Vähän ehkä jämähtänyt jollekkin kaukaselle vuosikymmenelle, mut eipä tuo meitä haitannut :D
Kaduilla oli kyllä kuollutta. Surullista. Tyhjiä liiketiloja yks toisensa jälkeen. Syömään lähiravinteliin ja sen jälkeen ihmettelemään baaritarjontaa. Ei kovin laaja. Hiljasta oli niissäkin, vaikka perjantai-ilta. Kai kaikki menijät on sitten kotona tinttaamassa ja liikkuu vasta puolen yön aikaan.
Kelatkaa, notkuin yökerhoissa saappaat jalassa hahah. No syömään lähtiessä sato kaatamalla vettä, enkä sillon ees tienny et päädyn yökerhoon. Tyhjään sellaseen.
Lauantai 24.8.2019 Kemi - Seinäjoki
Puuduttava alkumatka, tietöitä pitkän matkaa. Nopeusrajotukset vaihteli 50, 60, 80, mut nopeus ei silti juurikaan noussut yli kuudenkympin. Aikalailla suoraa ajoo. Sama hotelli, ku viimeks. Aurinko paisto ja oli lämmin. Terassi tyhjä, missä kaikki ihmiset?! Holy Smoke tais viedä kaikki asiakkaat. Syöjät ja juojat. Meidätkin.
Sunnuntai 25.8.2019 Seinäjoki - Helsinki
Käytiin morjenstamassa matkalla mummoa Hämeenkyrössä. Tehtiin yllätysvisiitti, oli siinä mummolla ihmettelemistä kun vaan ilmannuttiin paikalle : D
