Autonhakureissu Saksaan 13.-17.1.2016

Päätin näin puolen vuoden jälkeen laittaa reissuraporttia tänne blogiin. Tuskin tätä enää kukaan alkaa lukemaan, mutta onpahan nyt jossain sitten näkösällä, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Ajattelin muutenkin alkaa laittamaan näitä reissutarinoita ihmisten luettaviksi, sellaiset kun joka tapauksessa kirjotan, voi sitten vuosien päästä taas lueskella kaikki hölmöyksiä :) 

Saksa - Puola - Liettua - Latvia - Viro

Autonhakureissu, autovuokraamossa työskentelevän poikaystäväni, Tonyn työkeikka. Asiakas muutti Saksaan, vei muuttotavaransa pakettiautolla Saksaan ja jätti auton sinne. Jonkun se pitää hakea pois, tällä kertaa me pääsimme matkaamaan ja hakemaan sen takaisin Suomeen. 

Keskiviikko 13.1.2016

Tony tuli hakemaan mut, sillä oli joku lentokentälle menevä auto. Ei tarvinnu julkisilla alkaa arpomaan, kelikin kun oli huono. Saatiin silti kiire aikaseks. Lento lähti 10:25. Lentokoneessa meijän paikat oli eri riveillä. Kone oli kuitenkin sen verran tyhjä, että päästiin istumaan vierekkäin. Ensimmäinen lento kestin vaan tunnin, meillä oli välilasku ja koneen vaihto Riikassa. Toisella lennolla meillä oli taas eri riveillä paikat. Se kone olikin ihan täynnä, niin ihan jonkun vieraan viereen joutu istumaan. 

Frankfurtissa seikkailtiin pitkin lentokenttää, että löydettiin oikea ovi ulos. Mentiin junalla Frankfurtin päärautatieasemalla ja sieltä otettiin toinen juna Offenbachiin, missä meidän ensimmäisen yön hotelli oli. Hotelli näytti ulos ja käytävillä hienommaltakin paikalta, mutta hinta-laatu-suhde ei nyt ihan ollut kohdillaan. Oli se ihan ok, mutta ei todellakaan 150 e arvoinen. Eikä hinta sisältänyt edes aamupalaa. 

Lähdettiin melko pian jatkamaan matkaa. Etsittiin ruokapaikkaa ja pitkän arpomisen jälkeen päädyttiin johonkin thaikkuraflaan. Annos oli hyvä ja valtava. Nälkäisten ruokinnan jälkeen lähdettiin takasin Frankfurtin keskustaan, siellä pikainen katselmus nähtävyyksiin. Kaupan kautta hotellille ja nukkumaan.

Torstai 14.1.2016

Koska oli pyydetty gluteeniton aamupala, mulle oli kaikkee spessuu. Oli kyllä kaikkia vegaanijuttujakin, ni mietittiin, et oliko niillä epäselvyys mikä free piti olla. No hei, ainakin oli valinnanvaraa muroissa ja levitteissä.

Yllätys, saatiin kiire aikaseks! Mut ehdittiin sittenkin jo edelliseen junaan Frankfurtiin. Meillä oli sitten 45 min aikaa seuraavaan junaan. Meinattiin mennä johonkin lähistölle pyörimään, kun edellinen päivä oltiin oltu pelkässä pimeydessä siellä. Bongattiin kuitenkin siitä asemalta pienoisjunarata ja jäätiin sitä ihmettelemään niin pitkäksi aikaa, ettei enää kannattanut lähteä muualle. Puolen tunnin junamatka Limburgiin, missä paku meitä jo odotti.

Kymmeneltä lähdettiin ajamaan kohti Puolan Wroclawia, ajoajaksi navigaattori näytti 6 h 45 min. Päästiin motarille ja kummasteltiin mikä on nopeusrajotus, kun missään ei oo mitään kylttejä. Että saako nyt ajaa niin lujaa kun haluu. Ilmeisesti näin, koska jengiä paahto tuhatta ja sataa ohi, melkeen itteeki pelotti. Päätettiin kokeilla paljonko Transit kulkee. 160 km/h – alamäessä. Saksassa oli ihan kesä, aurinko vaan paisto. +5 ⁰C tuntu yllättävän lämpimältä -15 ⁰C jälkeen. 

Wroclawissa seikkailtiin ja etittiin hotellin parkkista. Ajeltiin siellä kortteleita ympäriinsä moneen kertaan. Vihdoin löyty. Hotelli oli vähän toista luokkaa, kun edellinen. Tosi iso huone, siisti ja hintakin rahapussille sopivampi, 41 e sisältäen parkin ja aamiaisen. Tony laitto Wroclawissa asuvalle kaverilleen viestiä, josko nähtäis sitä illalla. Käytiin syömässä Emilin suosittelemassa raflassa. Ulkopuolella kummastelin kun listalla oli kaikkea jännittävää, mm. kania ja hanhea. Totesin myös että minähän en mitään hanhea syö, mutta kai sieltä jotain syötävää löytyy. Tony tilas kania, Emilin suosituksesta sekin. Mä luulin tilanneeni vuohta, mutta lautasella olikin hanhea. Goat, goose, melkein sama. Oli silti tosi hyvää. Safkan jälkeen sain Emilille kasvot, kun nähtiin se baarissa, missä oli joku internationaali miitinki meneillään. Siellä oli myös joku ruotsalainen ja suomenruotsalainen. Parit juotiin ja lähettiin takasin hotellille. 

Perjantai 15.1.2016

Päästiin lähtemään vasta 11 aikaan. Aamupalalla kun oltiin, sato lunta, mutta lähtiessä ei enää, onneks. Eikä sekään kyllä maahan jääny. Ei paljon naurattanu, kun laitettiin naviin Liettuan hotellin osote. Ajoaika pikkasen vajaa 10 h, perillä Liettuan aikaan 22:10. Matkalla kuitenkin pysähdyksiä, joten todellinen aikahan oli paljon myöhemmin. Nopeusrajotuksia ei taas näkyny missään, niin ei ollu mitään havaintoo, paljooko saa ajaa. Henkilöautot paahto taas tuhatta ja sataa ohi, pakut puolestaan körötteli. Kyselin iskältä josko vois Googlailla Puolan rajotuksia. Ilmeisesti se oli 120 km/h. Piti lähtee metsästää bensistä, kun tien varressa luki, että seuraava on 6 km päässä, ja siitä seuraava 100 km päässä. Mittaristossa luki, että jäljellä olevalla menovedellä pääsee n. 60 km. Bensikseltä lähdettiin eri suuntaan mistä tultiin, toivottiin että navi löytää pian uuden reitin. Pitkän matkaa ajeltiin ja navi vaan huutaa, että käänny takaisin. Just kun oltiin kääntymässä, löytyi uusi reitti. 13 km päässä käännös. Joo olihan siinä, mutta sen jälkeen tuli 34 km seuraavaan käännökseen. Melkosta pikkutietä, monen eri kylän läpi. Sitten tuli 24 km, 14 km, 6 km, muutama pikkupätkä, 9 km, 7 km. 

Sit vihdoin takasin ihmisten ilmoille! Johan siinä kertykin yli 100 km maaseutumatkailua. Positiivista kuitenkin, että perilläoloaika ei kiertoajelun aikana muuttunut pidemmäksi. Tietullin jälkeen päästiin motarille. Aika pian kuitenkin koukattiin huoltsikalle, Tony tais haluta mulle ruokaa, etten ala kiukuttelee ja muutu hirviöks, niinkun edellisenä päivänä. Arvottiin siellä ikiajat, käydäänkö Burger Kingissä, vai pärjätäänkö kaupan antimilla. Burger Kingissä ei saanut gluteenitonta sämpylää, mutta otin sitten ranskalaiset ja kaupasta vähän muuta evästä. Matka jatku.

Todella huono ajokeli, rajotus 140 km/h, mutta mittarissa 70-80 km/h. Sitä vauhtia ei kauaa jatkunut, kun tuli todellinen stoppi. Hirvee suma. Täysin pysähdyksissä tai mateluvauhtia. Oli kiva katella, kuinka perilläoloaika vaan kasvaa ja kasvaa. Sumaa kesti tunnin, päästiin siinä ajassa kuuden minuutin matka. Vau. Varsinaista syytä ei näkynyt, mutta eiköhän siellä joku ollut torveloinut tieltä pois tai toisen auton perään. Ennen suman loppumista näytti hyvältä, kun oikealla kaistalla oli enää pelkästään rekkoja, joista osa oli jo sammutettu. 

Pimeydessä ajoa, hullut puolalaiset ohitteli miten sattuu. Kymmenen aikaan vaihdettiin kuskia. Vähän kyllä jännitti, kun täysin vieras auto, huono ajokeli ja vieras maa. Ihan hyvin meni, alkoi kyllä jo puuduttamaan, vaikka mun ajo kestikin vaan kolme tuntia. Vihdoin oltiin Kaunaksessa, siinä pimeydessä näytti tosi nätiltä, silta joen yli, rakennuksista heijastu valot veteen. Jostain kumman syystä ei pysähdytty kuvaamaan.. Vaihdettiin vielä vähän ennen hotellia uudelleen kuskia, ihan vaan kaikkien hermojen säästämiseks. Ja ihan hyvä että vaihdettiinkin, koska hotellin parkkis oli melkosen ahdas. Suju sen jättiläisen venkslaaminen Tonylta varmaan pikkasen sutjakammin kun meikäläisellä ois menny. Varsinkin, kun nälkä alko taas iskemään. Niin, tämähän päivä elettiin banaanilla, ranskalaisilla ja Snickersillä. Huikee saldo.

Oltiin tosiaan yöllä klo 2 perillä, eli 12 tuntia autossa istumista, matka-aika yhteensä 14 tuntia (tunnin pysähdys ja tunnin aikaero). Hotelli oli todella siisti ja hieno, harmiteltiin että just siinä hienoimmassa hotellissa käydään vaan nukkumassa. Sekin makso vaan 45 e, sisältäen aamupalan ja parkin.

 

Lauantai 16.1.2016

Koska oltiin vasta yöllä perillä, ei edes alettu kyselemään mitään gluteenittomia aamupaloja. Eipä tuo hirveesti haitannut, kun oli niin kattava aamiainen, että löysin kyllä syötävää. 

Ajoaika ja saapumisaika Tallinnaan oli jo vähän inhimillisemmät, kun eiliset. Perillä 19:30, ajoaika 7 h 40 min. Ajokelikin oli huomattavasti parempi, ei räntää, vaan pakkasta -13⁰C. Liettuassa oli älyttömän kaunis talvipäivä, aurinkoinen ihana. Puut oli kuin kuorrutettu lumella, tosi nättiä. Kamerasta löyty miljoona samanlaista kuvaa. Se hienous jatku vielä aika pitkälle Latvian puolelle. Olin aivan haltioissani. Valkoset puut, sininen taivas ja auringonpaiste.

Latvian läpiajo meni huomattavasti kivuttomammin, kuin Puola. Ei paljon pysähdelty matkalla, pari vessataukoo ja siinä se, eilisillä eväillä mentiin. Tallinnassa perillä oltiin kahdeksan maissa. Mielenkiintonen paikka, huone jossain kellarissa, kierreportaita, rappusia, lisää rappusia. Huone oli aika pieni, mutta ihan kotoisa. Melko saman tien lähdettiin syömään. Tonylla oli mielessä joku intialainen rafla. Käytiin siellä, ruoka oli hyvää. Mietittiin josko mentäis käymään jossain juomassa yhdet tai kahdet. Todettiin kuitenkin, että taidetaan olla vanhoja ja väsyneitä, joten mentiin lyhyen kiertelyn jälkeen hotellille. 

Sunnuntai 17.1.2016

Köyhäks jääneen aamupalan jälkeen mietittiin mihin mentäis. Ehdotuksia oli Vanha kaupunki ja jotkut kalliot. Valitsin kalliot, sinne kun ei ihan normi viinanhakureissulla tulisi lähdettyä. Korkea kallio, kauhea pudotus ja meri. 

Oli hienon näköstä, mut tosi kova tuuli. Jatkettiin vielä eteenpäin, jossain piti olla ranta. No ei paljon näkynyt, eiköhän se polku ollut lumen peitossa. Ajeltiin pitkälle ja päädyttiin pikkuteiden jälkeen johonkin venerantaan. Kävin pikasesti kuvaamassa. 

Sitten lähdettiin takasin. Tallinnan ja Viron isoin kauppakeskus, Rocca Al Mare. Molemmille muutamat vaateostokset ja sitte Prismaan. Johan me taas saatiinkin kiire aikaseks, yllätys yllätys. Oltiin ”myöhässä” satamasta. Kauheella kiireellä… jonottamaan. Auto ajettiin kyljestä sisään, toiseen kerrokseen, enpä oo ennen moista nähny. Vähän jännitettiin, kun oli niin korkea auto ja tila oli aika matalan näkönen. Laivalla mentiin johonkin käytävälle kököttämään ja pelaamaan laivanupotusta. Pois lähtiessä tullin henkilöitä oli vahtaamassa. Ensimmäisen henkilön ohi ajettua heitin, että ”eipä oltu ennakkoon profiloitu kohde”. Mutta eiköhän seuraava henkilö napannut meidät sivuun. Kyseli missä on oltu ja mitä on tehty, kurkisti takakonttiin. Mietin että näytti varmaan hyvältä, kun isolla pakettiautolla ja takana on pari laatikkoa siideriä. Haha.

Hei hyvä reissu oli, vaikka olikin melkosta autossa istumista ja tollanen perus turistointi jäi melko vähälle. 

Istutuksien edistyminen

***

Jee ne kasvaa jo kovaa vauhtia! ^^ 

Harvensin paprikaa ja chiliä ja istutin taimet uudelleen. Nyt ne on samassa purkissa, kun en enää tiennyt mitkä oli mitäkin : D Basilikaa oon jo harventanu paljon, vaikke ehkä siltä näytä. En ihan ajatellu sillon istutusvaiheessa, kuinka paljon niitä siemeniä heitin mullan sekaan : D

***

Ruokaherkkuja

***

Käytiin viikko sitten koko perheen voimin serkkuni mökillä pikavisiitillä. Kotimatkalla keksin, että nappaan äitin mukaani ja teen bataattiranskalaisia, isipappa kun ei oikein ymmärrä hyvän päälle. 

Namnam, oli hyvää! Bataattien kanssa turkkilaista jogurttia.

***

No sitten oli tämä äitienpäivä. Pohdiskelin kauan, että mitä ruokaa voisi tehdä. Jotain uutta ja erilaista. Kävi mielessä täytetyt paprikat, mutta mietin, että olis se nyt ihan kiva, jos iskäkin voisi syödä. Vihannekset ei sille oikein uppoa. Tomaatti uppoo, jotenka päätin muuttaa iskän annokseen paprikat tomaattiin.

Tuosta, tuli aika hyviä! Ja täyttäviä, vaikka epäilinkin tuleeko maha ollenkaan täyteen moisesta. Mutta noi paprikat oli kyllä aika jättikokosia, tomaatit myös.

Jälkkäriksi tein mango-tuorejuustokakun. Tein sen jo edellisenä iltana, että ei tarvii aamulla herätä superaikasin, että kerkiää hyytymään. Tuli melkosen hyvää! 

***

Istutuksia

***

Tänään ja eilen tauteillu kotona. Päätin kuitenkin hyödyntää kotoilua edes vähän ja istuttelin vähän siemeniä. Kesäkurpitsan ja paprikan siemenet nappasin talteen, kun moisista oli kokkailtu. Basilikan ja chilin siemenet löysin, kun etsin jotain aivan muuta. Ostin ne pilkkahintaan joskus työpaikan henkilökunnan myymälästä. Onneksi löysin ne nyt, taitaa olla ihan sopiva ajankohta (: 

Parveketta mulla ei ole, mikä iso harmitus. Täytyy toivoa, että tuossa saavat tarpeeksi valoa ja että muistan myös kastella niitä! Aiempien kanssa on käynyt vähän niin, että kastelu on unohtunut ja sitten kun on seuraavan kerran muistanut vilkaista, ei ole jäljellä ollut kuin kuiva tikku. Nämä kun on kämpän ainoalla ikkunalaudalla, olkkarissa missä monesti on verhot kiinni. 

***

Jotta ois ollut vähän jännitystäkin tässä päivässä, niin vessan peilikaapin ovi päätti tulla alas ja palasiksi. Tartte säikytellä tautista ihmistä tollai! Tuli meinaa melkosella ryminällä.

***

Toppituunaus

***

Löytyi kiva topin tuunausidea. Löysin sen Pinterestistä, alunperäinen lähde tässä. 

Eli kahdesta samanlaisesta topista yksi toppi. Pengoin kaappia ja löysinkin kaksi samanlaista, joista sopivasti toinen oli venähtänyt ja sopiva silputtavaksi. Hapsut oli aluksi tuon levyiset. En löytänyt yhtä pieniä helmiä, joita esimerkissä, sellaisia, joissa olisi ollut tarpeeksi iso reikä. Löytyi muutama isompi helmi, jotka sitten pujottelin joka toiseen hapsuun. Sillon se näytti muka ihan kivalta. Mietin kyllä silti, että täytyy hankkia pienempiä helmiä jostain, koska ne mitkä laitoin, olivat jotain käsityötä, eikä siksi konepesua kestäviä. Niinpä tilasin helmikaupasta paria erilaista helmeä.

Niidenkin helmien reiät olivat liian pienet noin paksuihin hapsuihin. Jotenkin omaan silmään nuo leveämmät hapsut näyttivät oudoilta, jotenka päätin leikata puoliksi kaikki hapsut. Tuli heti huomattavast parempi! Helmetkin olivat juuri sopivat niihin hapsuihin. Nyt näyttää minun mielestäni paljon paljon paremmalta, kuin isoilla helmillä ja paksuilla hapsuilla. Nyt tykkään ^^

***

Varustepussukka

***

Aloitin viime syksynä seinäkiipeilyn ja silloin jo totesin kiipeilykenkien tarvitsevan jonkun pussukan. Suunnittelin tämän näköisen pussukan, vihreillä raidoilla kengille ja oransseilla raidoilla valjaille. Kankaat ostin jo joulun hujakoilla, mutta en silti saanut ommeltua moisia. Vihdoin sain kaivettua ompelukoneen ja kankaat esiin ja vääntäsin tämän! ^^ Oranssi pussi saa vielä odotella, valjailla on kuitenkin niiden oma pussi, missä niitä voi säilytellä.

Kooltaan tämä on n. 30x45cm

***

T-paidan tuunaus

***

Kaverin bändillä oli keikka Tavastialla, jollon olin ajatellut ostaa bändin t-paidan. Selkäkipu kuitenkin yllätti ja yltyi niin, että keikka jäi väliin. Nyt bändi myi halvalla loput paidat pois ja päätin nyt ostaa sitten! En oikein osannut päättä mustan ja valkoisen väliltä, joten päätin ostaa molemmat. Ajattelin, että valkoisesta voisin tuunata kivan kesäpaidan, kun en muuten erityisemmin valkoista käytä. Paita oli siis perus unisex-t-paita. Sakset kouraan ja leikaten. Tässä lopputulos:

Hihat pois vähän reilummalla kädellä ja kaula-aukkoa isommaksi. Olkainnyörit tuli hihojen ompeluksista. Ehkä vielä nykäsen jostain ihan kunnolliset nyörit tohon ennen kesää, noista irtoilee vähän hötöjä. Mutta lopputuloksesta tuli about sellanen kun mielessäni näin ^^ 

Käyhän toki kuuntelemassa For The Imperiumia ! Loistomusaa, ei ehkä kaikkien makuun : DD 

***

Soseilua

***

Mun on niiiiiin kauan pitänyt koittaa tehdä kasvissosekeittoa. Tänään taas mietin pääni puhki, että mitä ruokaa tekis. Jotain semikevyttä, ei tartte saada välttämättä eväitäkään töihin siitä. Dingdingdingding kasvissosekeitto. Äkkiä joku ohje ylös ja matkalla kotimatkalla kauppaan.

NAMNAM. Tuli hyvää. Sauvasekotin löytyy, mutta ei sopivaa kippoa, missä sitä voisi käyttää. Ei oo pahemmin moisesta vekottimesta kokemusta, tuonkin sain ilmatteeks. Totesin, että parempi ehkä olla sotkematta sen kanssa ja turvaudun blenderiin. Vähän se meinasi jumiin jäädä, mutta nesteen lisääminen auttoi. Päälle vähän raejuustoa ja kaveriksi leipä ja sitte vaan ääntä kohti. Voi tehdä toisenkin kerran.

***

Hääkutsuja

***

Meninpä innostumaan ja lupaamaan, tai oikeastaa pyytämään, että saan tehdä ystävieni, Lindan ja Tonin hääkutsut. Linda laittoi  mulle linkkejä kortteihin, joista tykkäsi ja minkä tyylistä oli haussa. Niitä tuijoteltuani piirsin muutamia karkeita ideoita paperille. Ne näytettyäni alettiin suunnittelemaan Lindan kanssa ensimmäistä versiota koneella. Pohjaväriksi toive oli persikka. Kortissa saisi olla esim. pitsiä tai silkkinauhaa tms. Se ensimmäinen versio näytti ihan hyvältä silloin ja se näytettiin myös Tonille. Ei kyllä näytä enää yhtään hyvältä tämän lopullisen kortin jälkeen... : D Mutta jos sen nyt silti kehtaa laittaa näytille.. Yläkulma oli tyhjän näköinen, joten heitin ilmoille ajatuksen leimasta. Sinellin sivuilla surffailtuamme löysimme kivat sydämet.

 Ilmeisesti pohjaväri oli kuitenkin turhan äklö Tonin mieleen ja uusi toive oli, että enemmän valkoista tai ainakin vaaleampaa. Omaan silmään kuitenki pysty-malli näytti paremmalta ja oli myös helpommin muokattavissa, joten mainostin sitä. Aloin muokkaamaan alkuperäistä Lindan ja Tonin ostamien "testitarvikkeiden" kanssa. Kuvasin tarvikkeet ja mallailin niitä kuvankäsittelyssä ees taas.

Päädyin tälläiseen ja tästä tykättiin. Tämän perusteella lähdettiin ostelemaan materiaaleja. Sinellissä kuitenkin värit vielä muuttui. Värisävyt näyttivätkin muokatussa kuvassa erilaiselta kuin livenä. Rusetin alla oleva vaalea nauha ei erottunutkaan taustastaan kovin paljoa, joten rusettikin hukkui taustaan. Päätettiin vaihtaa rusetin väri. Väritulostus oli ongelma, joten päädyimme harmaaseen tekstiin ja sydämiin. Päivämäärän paikka oli muutettava, jotta sen saisi myös tulostettua.

 Tiesin, että korttien askartelu iso homma ja vie paljon aikaa, mutta halusin silti tehdä ne yksin. Oon askartelujutuissa aika tarkka ja totesin, että kun on sovittu että minä teen kortit, ni minä kans teen ne yksin, en haluu että joku ei-askartelija tulee ja liimaa jutut vinoon tai ei osaa leikata suoraa. Jepjep hommaa olikin sitten tuplasti enemmän kun olin edes ajatellut. Kutsukorttien määrän lisääntyminen ei yhtään auttanut asiaa. Matskuja piti käydä ostamassa lisää, kun alunperin niitä ostettin 50:een korttiin, mutta luku kasvoikin 65:een. 

Puolet ruseteista solmittu

Leikkaaminen vei aivan älyttömästi aikaa, varsinkin, kun kaikki piti mitata mistä leikkaa. Tästä viisastuneena tiiän, että ens kerralla jos kortteja alan tekemään ja jotain tulostamaan, niin siihen tulostettavaan versioon vois jo piirtää ne leikkausviivat, että säästyy turhalta mittailulta. Huoh. 

Lisää päänvaivaa aiheutti se, että tulostuspaperia ei ollut ensimmäisessä Sinellissä kuin yksi paketti. Tilasimme toisen paketin eri myymälästä. Vasta tulostusvaiheessa huomasin, että paperit ovat aivan eri väriset, vaikka ovat olevinaan samaa. Ilmeisesti eri värjäyserää, koska tiedot ja enari olivat samat. Piti siis alkaa laskeskelemaan, montako tulostan minkäkin väristä paperia, koska väriero oli niin huomattava, ettei niitä voinut käyttää samassa kortissa.

Tässä näkyy väriero. Kaikki rusetit kasattu ja puolet kansien teksteistä leikattu

Keittiön pöytä oli pyhitetty leimailulle

Kansitekstit leikattu ja tarrotettu. Puolet vaaleista taustoista tarrotettu

Vaaleat taustat ja rusetin vasemmat puolet liimattu. Oikea puoli odotti korttipohjaan liimaamista ja sen jälkeistä reunan tasoitusta

Puolet korteista sisätekstejä ja nauhaa vaille valmiina

VIHDOIN! Kaikki kortit täysin valmiina!

Sisäpuoli näytti tältä

 Loppujen lopuks kunnialla selvittiin, aikaa meni 22,5h, eli kolmen työpäivän verran. Apua en pyytänyt, kun alunperin niin olin päättänyt. Jossain vaiheessa kyllä meinas tulla jo itku kun tuntu, ettei etene mihinkään ja kortit pitäis olla alkuperäsen suunnitelman mukaan ollu jo ainakin kaksi viikkoa sitten postitettu. Onneksi viivästyminen ei kuitenkaan ollut yksin mun syytä, vaan johtu suurimmaks osaks siitä, että aikataulut ei mätsänny, että ois päässy ajoissa shoppailee ja toiseks, että tuli mun talviloma, jollonka nappasin äkkilähdön lämpimään.

Tosiaan kaikki matskut ostettiin Sinellistä ja saatiin kyllä hyvää palvelua, vaikka kyseltiin ja jahkailtiin moneen kertaan. Kiitos Variston Sinellin mukavalle ja kärsivälliselle henkilökunnalle! ^^

Voitte kurkata myös Lindan hääkirjotuksia täältä

***

Ompelukone ja tuunailua

***

Tossa jokunen tovi sitten kun kävin viemässä aamulla roskia, roskakatoksessa oli joku kummallinen hökötys.  En sitä sen enempää tutkaillut. Myöhemmin kävin viemässä vielä pahveja ja häkkärä oli edelleen siellä, tosin sitä oli selkeästi joku tonkinut. Jäin myös tutkailemaan että mikä kumma. Ompelukone! Vanha ompelukone. En yleensä roskisdyykkausta harrasta, mutta nyt nappasin tuon kapistuksen mukaani.

Tämmöinen ihanuus! Miksi joku tämmöisen aarteen on roskikseen vienyt? Yksi nappula ei toiminut, mutta kävin korjauttamassa sen. Olisi korjaaja tahtonut ostaa tuon. Enpä myynyt. Vihdoin mulla on ompelukone, en oo viittinyt ikinä ostaa, kun oon aatellu, ettei kuitenkaan niin paljon oo käyttöä. Mutta nyt, mikäs siinä jos roskiksesta tälläisen ilmaiseksi löytää hienon salkun kera! Okei korjaus ei ollu ilmasta, mutta Huginin kone, käsittääkseni Husqvarnan sorttinen, pitäs olla kestävä. Mutta toi väri, ihana! Väri ei ehkä pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa, mutta saa kelvata.

No koneesta intoutuneena ja hermot siivouskaapin kaaokseen menettäneenä päätin pikapikaa tehdä parille pesuaineelle pussukan vanhasta t-paidasta, jota ei oo aikoihin tullu käytettyä. Lähinnä koneen testailua, ja että pääsee vaan tekemään sillä jotain. No eipä tuohon mene kun toi kaks purtiloa, mutta ovatpahan pois pyörimästä. Puolikas hylly olis ollu parempi tonne kaappiin, mutta siihen hätään ei ollu mitään hyllyä laittaa sinne. Mietin et miten saan ton viriteltyä niin, että se pysyy. Pujotin kankaan tuolta hyllyn välistä, yläpuolella on kuja, jossa on kynä, ettei koko hässäkkä valahda tuolta välistä. Aina jotain jänniä keinoja keksii! : D

Nooh, sitten on tulossa leffa-teemaiset synttärit. En meinaa ikinä keksiä mitään mikä soveltuis tähän mun tukkalaitteeseen. Punasia rastoja ei oo kovin monella hahmolla : D Pikku myy oon jo kerran ollut, en halua toista kertaa olla sama. Nyt päädyin olemaan Peppi Pitkätossu, vaikka sillä onkin oranssi tukka. Mut tähän mun tukkalaitteeseen saa viriteltyä letit sivuille ilman rautalankaa : D Aika metkaa. Peppi tarvii vaatteet. Siivoilin vaatekaapista turhia vaatteita pois, kotipaitoja on kertynyt kamala määrä. Keksin, että tuunaan oranssista mainostoimiston paidasta jonkun sortin Peppi-paidan. Idea kehitty matkalla. Tämmöinen tuli. Tarviin ehkä vielä napit noihin olkaimen "päihin", mitkä noi on! Mutta muuten luulisin, että toi ois valmis.

***