Saksa - Puola - Liettua - Latvia - Viro
Autonhakureissu, autovuokraamossa työskentelevän poikaystäväni, Tonyn työkeikka. Asiakas muutti Saksaan, vei muuttotavaransa pakettiautolla Saksaan ja jätti auton sinne. Jonkun se pitää hakea pois, tällä kertaa me pääsimme matkaamaan ja hakemaan sen takaisin Suomeen.
Keskiviikko 13.1.2016
Tony tuli hakemaan mut, sillä oli joku lentokentälle menevä auto. Ei tarvinnu julkisilla alkaa arpomaan, kelikin kun oli huono. Saatiin silti kiire aikaseks. Lento lähti 10:25. Lentokoneessa meijän paikat oli eri riveillä. Kone oli kuitenkin sen verran tyhjä, että päästiin istumaan vierekkäin. Ensimmäinen lento kestin vaan tunnin, meillä oli välilasku ja koneen vaihto Riikassa. Toisella lennolla meillä oli taas eri riveillä paikat. Se kone olikin ihan täynnä, niin ihan jonkun vieraan viereen joutu istumaan.
Frankfurtissa seikkailtiin pitkin lentokenttää, että löydettiin oikea ovi ulos. Mentiin junalla Frankfurtin päärautatieasemalla ja sieltä otettiin toinen juna Offenbachiin, missä meidän ensimmäisen yön hotelli oli. Hotelli näytti ulos ja käytävillä hienommaltakin paikalta, mutta hinta-laatu-suhde ei nyt ihan ollut kohdillaan. Oli se ihan ok, mutta ei todellakaan 150 e arvoinen. Eikä hinta sisältänyt edes aamupalaa.
Lähdettiin melko pian jatkamaan matkaa. Etsittiin ruokapaikkaa ja pitkän arpomisen jälkeen päädyttiin johonkin thaikkuraflaan. Annos oli hyvä ja valtava. Nälkäisten ruokinnan jälkeen lähdettiin takasin Frankfurtin keskustaan, siellä pikainen katselmus nähtävyyksiin. Kaupan kautta hotellille ja nukkumaan.
Torstai 14.1.2016
Koska oli pyydetty gluteeniton aamupala, mulle oli kaikkee spessuu. Oli kyllä kaikkia vegaanijuttujakin, ni mietittiin, et oliko niillä epäselvyys mikä free piti olla. No hei, ainakin oli valinnanvaraa muroissa ja levitteissä.
Yllätys, saatiin kiire aikaseks! Mut ehdittiin sittenkin jo edelliseen junaan Frankfurtiin. Meillä oli sitten 45 min aikaa seuraavaan junaan. Meinattiin mennä johonkin lähistölle pyörimään, kun edellinen päivä oltiin oltu pelkässä pimeydessä siellä. Bongattiin kuitenkin siitä asemalta pienoisjunarata ja jäätiin sitä ihmettelemään niin pitkäksi aikaa, ettei enää kannattanut lähteä muualle. Puolen tunnin junamatka Limburgiin, missä paku meitä jo odotti.
Kymmeneltä lähdettiin ajamaan kohti Puolan Wroclawia, ajoajaksi navigaattori näytti 6 h 45 min. Päästiin motarille ja kummasteltiin mikä on nopeusrajotus, kun missään ei oo mitään kylttejä. Että saako nyt ajaa niin lujaa kun haluu. Ilmeisesti näin, koska jengiä paahto tuhatta ja sataa ohi, melkeen itteeki pelotti. Päätettiin kokeilla paljonko Transit kulkee. 160 km/h – alamäessä. Saksassa oli ihan kesä, aurinko vaan paisto. +5 ⁰C tuntu yllättävän lämpimältä -15 ⁰C jälkeen.
Wroclawissa seikkailtiin ja etittiin hotellin parkkista. Ajeltiin siellä kortteleita ympäriinsä moneen kertaan. Vihdoin löyty. Hotelli oli vähän toista luokkaa, kun edellinen. Tosi iso huone, siisti ja hintakin rahapussille sopivampi, 41 e sisältäen parkin ja aamiaisen. Tony laitto Wroclawissa asuvalle kaverilleen viestiä, josko nähtäis sitä illalla. Käytiin syömässä Emilin suosittelemassa raflassa. Ulkopuolella kummastelin kun listalla oli kaikkea jännittävää, mm. kania ja hanhea. Totesin myös että minähän en mitään hanhea syö, mutta kai sieltä jotain syötävää löytyy. Tony tilas kania, Emilin suosituksesta sekin. Mä luulin tilanneeni vuohta, mutta lautasella olikin hanhea. Goat, goose, melkein sama. Oli silti tosi hyvää. Safkan jälkeen sain Emilille kasvot, kun nähtiin se baarissa, missä oli joku internationaali miitinki meneillään. Siellä oli myös joku ruotsalainen ja suomenruotsalainen. Parit juotiin ja lähettiin takasin hotellille.
Perjantai 15.1.2016
Päästiin lähtemään vasta 11 aikaan. Aamupalalla kun oltiin, sato lunta, mutta lähtiessä ei enää, onneks. Eikä sekään kyllä maahan jääny. Ei paljon naurattanu, kun laitettiin naviin Liettuan hotellin osote. Ajoaika pikkasen vajaa 10 h, perillä Liettuan aikaan 22:10. Matkalla kuitenkin pysähdyksiä, joten todellinen aikahan oli paljon myöhemmin. Nopeusrajotuksia ei taas näkyny missään, niin ei ollu mitään havaintoo, paljooko saa ajaa. Henkilöautot paahto taas tuhatta ja sataa ohi, pakut puolestaan körötteli. Kyselin iskältä josko vois Googlailla Puolan rajotuksia. Ilmeisesti se oli 120 km/h. Piti lähtee metsästää bensistä, kun tien varressa luki, että seuraava on 6 km päässä, ja siitä seuraava 100 km päässä. Mittaristossa luki, että jäljellä olevalla menovedellä pääsee n. 60 km. Bensikseltä lähdettiin eri suuntaan mistä tultiin, toivottiin että navi löytää pian uuden reitin. Pitkän matkaa ajeltiin ja navi vaan huutaa, että käänny takaisin. Just kun oltiin kääntymässä, löytyi uusi reitti. 13 km päässä käännös. Joo olihan siinä, mutta sen jälkeen tuli 34 km seuraavaan käännökseen. Melkosta pikkutietä, monen eri kylän läpi. Sitten tuli 24 km, 14 km, 6 km, muutama pikkupätkä, 9 km, 7 km.
Sit vihdoin takasin ihmisten ilmoille! Johan siinä kertykin yli 100 km maaseutumatkailua. Positiivista kuitenkin, että perilläoloaika ei kiertoajelun aikana muuttunut pidemmäksi. Tietullin jälkeen päästiin motarille. Aika pian kuitenkin koukattiin huoltsikalle, Tony tais haluta mulle ruokaa, etten ala kiukuttelee ja muutu hirviöks, niinkun edellisenä päivänä. Arvottiin siellä ikiajat, käydäänkö Burger Kingissä, vai pärjätäänkö kaupan antimilla. Burger Kingissä ei saanut gluteenitonta sämpylää, mutta otin sitten ranskalaiset ja kaupasta vähän muuta evästä. Matka jatku.
Todella huono ajokeli, rajotus 140 km/h, mutta mittarissa 70-80 km/h. Sitä vauhtia ei kauaa jatkunut, kun tuli todellinen stoppi. Hirvee suma. Täysin pysähdyksissä tai mateluvauhtia. Oli kiva katella, kuinka perilläoloaika vaan kasvaa ja kasvaa. Sumaa kesti tunnin, päästiin siinä ajassa kuuden minuutin matka. Vau. Varsinaista syytä ei näkynyt, mutta eiköhän siellä joku ollut torveloinut tieltä pois tai toisen auton perään. Ennen suman loppumista näytti hyvältä, kun oikealla kaistalla oli enää pelkästään rekkoja, joista osa oli jo sammutettu.
Pimeydessä ajoa, hullut puolalaiset ohitteli miten sattuu. Kymmenen aikaan vaihdettiin kuskia. Vähän kyllä jännitti, kun täysin vieras auto, huono ajokeli ja vieras maa. Ihan hyvin meni, alkoi kyllä jo puuduttamaan, vaikka mun ajo kestikin vaan kolme tuntia. Vihdoin oltiin Kaunaksessa, siinä pimeydessä näytti tosi nätiltä, silta joen yli, rakennuksista heijastu valot veteen. Jostain kumman syystä ei pysähdytty kuvaamaan.. Vaihdettiin vielä vähän ennen hotellia uudelleen kuskia, ihan vaan kaikkien hermojen säästämiseks. Ja ihan hyvä että vaihdettiinkin, koska hotellin parkkis oli melkosen ahdas. Suju sen jättiläisen venkslaaminen Tonylta varmaan pikkasen sutjakammin kun meikäläisellä ois menny. Varsinkin, kun nälkä alko taas iskemään. Niin, tämähän päivä elettiin banaanilla, ranskalaisilla ja Snickersillä. Huikee saldo.
Oltiin tosiaan yöllä klo 2 perillä, eli 12 tuntia autossa istumista, matka-aika yhteensä 14 tuntia (tunnin pysähdys ja tunnin aikaero). Hotelli oli todella siisti ja hieno, harmiteltiin että just siinä hienoimmassa hotellissa käydään vaan nukkumassa. Sekin makso vaan 45 e, sisältäen aamupalan ja parkin.
Lauantai 16.1.2016
Koska oltiin vasta yöllä perillä, ei edes alettu kyselemään mitään gluteenittomia aamupaloja. Eipä tuo hirveesti haitannut, kun oli niin kattava aamiainen, että löysin kyllä syötävää.
Ajoaika ja saapumisaika Tallinnaan oli jo vähän inhimillisemmät, kun eiliset. Perillä 19:30, ajoaika 7 h 40 min. Ajokelikin oli huomattavasti parempi, ei räntää, vaan pakkasta -13⁰C. Liettuassa oli älyttömän kaunis talvipäivä, aurinkoinen ihana. Puut oli kuin kuorrutettu lumella, tosi nättiä. Kamerasta löyty miljoona samanlaista kuvaa. Se hienous jatku vielä aika pitkälle Latvian puolelle. Olin aivan haltioissani. Valkoset puut, sininen taivas ja auringonpaiste.
Latvian läpiajo meni huomattavasti kivuttomammin, kuin Puola. Ei paljon pysähdelty matkalla, pari vessataukoo ja siinä se, eilisillä eväillä mentiin. Tallinnassa perillä oltiin kahdeksan maissa. Mielenkiintonen paikka, huone jossain kellarissa, kierreportaita, rappusia, lisää rappusia. Huone oli aika pieni, mutta ihan kotoisa. Melko saman tien lähdettiin syömään. Tonylla oli mielessä joku intialainen rafla. Käytiin siellä, ruoka oli hyvää. Mietittiin josko mentäis käymään jossain juomassa yhdet tai kahdet. Todettiin kuitenkin, että taidetaan olla vanhoja ja väsyneitä, joten mentiin lyhyen kiertelyn jälkeen hotellille.
Sunnuntai 17.1.2016
Köyhäks jääneen aamupalan jälkeen mietittiin mihin mentäis. Ehdotuksia oli Vanha kaupunki ja jotkut kalliot. Valitsin kalliot, sinne kun ei ihan normi viinanhakureissulla tulisi lähdettyä. Korkea kallio, kauhea pudotus ja meri.
Oli hienon näköstä, mut tosi kova tuuli. Jatkettiin vielä eteenpäin, jossain piti olla ranta. No ei paljon näkynyt, eiköhän se polku ollut lumen peitossa. Ajeltiin pitkälle ja päädyttiin pikkuteiden jälkeen johonkin venerantaan. Kävin pikasesti kuvaamassa.
Sitten lähdettiin takasin. Tallinnan ja Viron isoin kauppakeskus, Rocca Al Mare. Molemmille muutamat vaateostokset ja sitte Prismaan. Johan me taas saatiinkin kiire aikaseks, yllätys yllätys. Oltiin ”myöhässä” satamasta. Kauheella kiireellä… jonottamaan. Auto ajettiin kyljestä sisään, toiseen kerrokseen, enpä oo ennen moista nähny. Vähän jännitettiin, kun oli niin korkea auto ja tila oli aika matalan näkönen. Laivalla mentiin johonkin käytävälle kököttämään ja pelaamaan laivanupotusta. Pois lähtiessä tullin henkilöitä oli vahtaamassa. Ensimmäisen henkilön ohi ajettua heitin, että ”eipä oltu ennakkoon profiloitu kohde”. Mutta eiköhän seuraava henkilö napannut meidät sivuun. Kyseli missä on oltu ja mitä on tehty, kurkisti takakonttiin. Mietin että näytti varmaan hyvältä, kun isolla pakettiautolla ja takana on pari laatikkoa siideriä. Haha.
Hei hyvä reissu oli, vaikka olikin melkosta autossa istumista ja tollanen perus turistointi jäi melko vähälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti